Olemme ylittäneet yhdessä sovitun rajan. Pariisin ilmastosopimuksen hyväksymisestä, jossa päätettiin 1,5 asteen rajasta ilmaston lämpenemiselle, on kulunut kymmenen vuotta. Vuosi 2024 oli mittaushistorian kuumin ja ylitti ensimmäisenä kalenterivuotena 1,5 asteen rajan. Nykyinen ilmastopolitiikka vie maailmaa kohti kolmen asteen lämpenemistä vuosisadan loppuun mennessä, toiset varoittavat jopa viiden asteen lämpenemisestä.
YK:n COP-ilmastokokouksia on järjestetty yli 30 vuotta. Kokoukset ovat symbolisesti vaikuttavia, sillä ne luovat vaikutelman yhteisestä suunnasta ja päättäväisyydestä. Todellisuudessa ne eivät ole onnistuneet pysäyttämään päästöjen kasvua tai luontokatoa. Kokousprosessi ei puutu kriisin juurisyihin, vaikka seitsemän yhdeksästä planeetan rajasta on ylitetty.
Sanotaan vielä ääneen. Juurisyy on tämä: maailmantalous perustuu rajattoman talouskasvun ideologialle. Erityisesti Suomen kaltaisten rikkaiden länsimaiden ylikulutus ja sen aiheuttama ekologinen kuormitus jäävät järjestelmällisesti käsittelemättä, koska ne haastaisivat bruttokansantuotteen kasvun ensisijaisena tavoitteena. Kulutus kiihdyttää luonnonvarojen ylikäyttöä, saastumista ja ilmastokriisiä. Talouskasvu ja ympäristötuho kulkevat käsi kädessä.
YK:n pääsihteeri António Guterres totesi The Guardianissa vastikään, että maailman on siirryttävä BKT:n mittaamisen yli, jos haluamme välttää planetaarisen katastrofin. Pariisin ilmastosopimuksen kaltaiset työkalut ovat kuitenkin heikkoja, koska niistä puuttuu sitovat seuraamukset. Tavoitteita saa rikkoa ilman sanktioita ja sopimuksesta voi vetäytyä ilman seuraamuksia.
Suomen talous kuluttaa luonnonvaroja eniten Euroopassa henkilöä kohden. Suomessa ylikulutuspäivää vietetään jälleen 1. huhtikuuta, mutta minkäänlaisia toimenpiteitä ylikulutuksen vähentämiseksi ei ole tehty.
Kulutukseen perustuvat elämäntapamme eivät ole lisänneet hyvinvointiamme vuosikymmeniin, vaan ruokkivat tyytymättömyyttä ja ympäristötuhon kierrettä. Loputtoman talouskasvun tavoitteluun liittyy myös vakavia sosiaalisia ongelmia, sillä kasvu perustuu halvan työvoiman ja luonnonvarojen riistoon vähävaraisissa globaalin etelän maissa.
Meidän pitää irtautua ajatuksesta, että hyvinvointi edellyttää jatkuvaa talouskasvua. Kohtuutalous tarjoaa realistisen ja toivottavan vaihtoehdon maailmanlaajuiselle sosioekologiselle kriisille. Kohtuutalous tarkoittaa suunniteltua ja demokraattista kulutuksen ja tuotannon vähentämistä vauraissa maissa sekä panostuksia perusturvaan, julkisiin palveluihin ja reilumpaan työnjakoon. Suomessa tämä voisi tarkoittaa muun muassa ympäristöhaitallisen mainonnan rajoittamista, varallisuusveron uudelleen asettamista ja työajan uudistamista esimerkiksi lyhyemmän työajan ja perustulon kautta.
Jos jatkamme talouskasvun priorisoimista kaiken muun edelle, globaalista ilmastopolitiikasta ja nykytilaa ylläpitävistä mielikuvista tulee aikamme suurin ja kohtalokkain viherpesu.
Merja Turpeinen
Rethinking Economics Finlandin hallituksen puheenjohtaja