Ihminen on tutkijoiden mielestä sellainen, että sille sotiminen on lajityypillinen toimintamalli. Silloin sodilta ei voi välttyä. Aika ajoin valtioiden väliset suhteet sotkeutuvat niin solmuihin, että niitä voidaan selvittää vain aseilla. Tällöin eri valtioilla on oltava omat sotavoimat.
Muistan inttiajoiltani yhden tärkeimmistä opetuksista: "Jokaisella valtiolla on armeija, joko oma tai sitten vieraan". Suomi pienenä maana on tämän saanut kokea useaan kertaan ja suomalaisten geeniperimään on tämä iskostunut niin, että puolustusvoimista on pidetty huoli. Uskon tämän olleen monille meistä tuttu asia.
Suomen johto kehittyi kylmän sodan aikana Neuvostoliiton mielistelijäksi. Suomesta tuli suomettunut suhteessaan itänaapuriinsa. Neuvostoliitosta/Venäjästä ei saanut pahaa sanoa. Tämän jälkeen elettiin normaalisti. Se oli Ahtisaaren ja Niinistön aikaa. Ei mielistelty itään eikä länteen.
Sitten saapui nykyaika. Ulkopoliittinen johto, presidentti Stubb, otti ohjenuorakseen arvopohjaisen realismin. Tätä ei kansa heti ymmärtänyt mistä siinä oli kyse. Nyt se on selvinnyt, se on muun muassa mielistelyä länteen ja Yhdysvaltoihin päin.
Tämä kävi viimein selvästi esiin Yhdysvaltojen hyökkäyksessä Iraniin. Presidentti Stubbin mukaan Yhdysvaltain iskut Iranin ydinohjelmaa vastaan ovat kokoluokassaan poikkeuksellisia. Hän ei maininnut mitään siitä, että hyökkäys oli täysin laiton kaikkien kansainvälisten säädösten mukaan. Ei yhdelläkään sanalla. Hän ei uskaltanut lausua sitä ystävästään golf-Trumpista.
Kohta koko ulkopolitiikan klaani Orpoa myöten pyöritteli sanoja suussaan kuin kuumaa perunaa, ja kysyttäessä mielipidettä hyökkäykselle todisteli samaa. Tämän jälkeen voidaan siten sanoa, että Suomi on suomettunut, eli suomettunut suhteessa länteen kun se aikaisemmin oli suomettunut suhteessa itään.
Iranin vaientamisessa on kyse oletetusta ydinaseesta. Israel (jatkona Gazan veriselle murhalle) Yhdysvaltain johdolla vakuutteli todeksi jälleen lähinnä muille Euroopan valtioille, ja nämä Natoon kuuluvat valtiot kohta taas perässä toisilleen.
Voi, kuinka tuleekaan mieleeni samankaltainen väite, historia siis toistaa itseään. Elettiin vuotta 2003. Yhdysvaltain presidentti Georg W Bush nuorempi ja Britannian pääministeri Tony Blair saivat tällöin vakuutettua lopullisesti muille maille Irakin onnistuneen valmistamaan ydinaseen, ja he hyökkäsivät Irakiin.
Tulos oli heikko. Yhdysvaltain ulkoministeri häpesi suuresti hyökkäystä. Ydinaseesta ei löytynyt hajuakaan. Presidentti Saddam Hussein toki saatiin hengiltä myöhemmin. Tämän seurauksena Irak ajautui kaaokseen, uusien terroristiryhmien syntypaikaksi. Mitä Israelin ja Yhdysvaltojen toimista seuraa Iranissa, sitä ei tiedä vielä kukaan. Vaarana on Irakin kaltainen tulevaisuus.
On jälleen herännyt kysymys, mikä valtio saa omistaa ydinaseita. Mutta silloin täytyy myös kysyä, saako maailmaan syntyä uusia ydinasevaltioita. Nyt kaikki länsimaat ovat sitä mieltä, että Iran ei saa kehittää uraania niin rikkaaksi, että se saisi niistä kyhättyä pienen ydinaseen. Lähes jokainen johtaja lännessä on todennut otsa kurtussa, että Iran ydinaseineen olisi suuri uhka kaikille.
Palataanpa tässäkin kysymyksessä ajassa taaksepäin. Verratkaamme tätä Iranilla pelottelua Pohjois-Korean vastaavaan. Pohjois-Korea on tuottanut ydinmateriaalia useiden vuosikymmenten aikana jo edellisellä vuosituhannella, ja sillä arvioidaan olevan materiaalia nyt reilusti suurempaan määrään ydinpommeja kuin olisi Iranilla. Kun Pohjois-Korea on saanut tällä vuosituhannella ohjuskokeensa "valmiiksi", sillä on lopulta käyttökelpoinen ydinase valmiina.
Estivätkö länsimaat Pohjois-Koreaa mitenkään? Eipä juuri, täällä Euroopassa korkeintaan päivälehdet toistivat Pohjois-Korean uusista ja nopeasti kehittyvistä kokeistaan mannertenvälisten ohjusten parissa.
Trump ensimmäisellä kaudellaan jopa tapasi Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin ja sanoi tämän olevan oikein hyvä kaveri. Pohjois-Korea sai melko rauhassa kehittyä ydinasevallaksi, vaikka se on täysin totalitaarinen ja köyhä valtio, ja vaikka se johtajansa mukaisesti on epävakaudessa aivan eri luokkaa kuin Iran.
Asko Aikkila
reservin luutnantti, Oulu