Oulu kantaa vuonna 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä. Kulttuurivuoden tavoitteisiin kuuluu hyvinvoinnin edistäminen sosiaalisen yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisen kautta. Samalla kaupunki voisi ottaa kansallisen suunnannäyttäjän roolin ja asettaa kunnianhimoisen tavoitteen: nolla työpahoinvointia.
Kyse ei olisi siitä, etteikö kuormitusta tai vaikeita elämäntilanteita enää esiintyisi. Tavoite tarkoittaisi, ettei yksikään työntekijä jäisi kuormituksensa kanssa yksin eikä työpahoinvointi pääsisi etenemään sairauspoissaoloiksi tai työkyvyttömyydeksi ilman, että siihen puututaan ajoissa. Ajatus muistuttaa rakennusalan nollatavoitetta työtapaturmille: ongelmia voi syntyä, mutta niiden hyväksyminen osaksi normaalia toimintaa ei ole vaihtoehto.
Työelämän haasteet näkyvät erityisen voimakkaasti nuorissa työntekijöissä. Nuoret reagoivat työolojen kuormitustekijöihin usein nopeammin kuin vanhemmat sukupolvet, jotka ovat vuosien aikana oppineet sopeutumaan samoihin paineisiin. Siksi nuorten lisääntynyt psyykkinen oireilu ei ole vain yhden ikäryhmän ongelma, vaan merkki koko työelämän tilasta.
Nykyinen työkyvyn seuranta perustuu suurelta osin sairauspoissaoloihin. Mittari kertoo vasta jälkikäteen, että jotakin on jo tapahtunut. Erityisesti nuorten kohdalla ongelma korostuu, sillä heille ei ole ehtinyt kertyä pitkää poissaolohistoriaa, jonka perusteella kuormitusta tunnistetaan. Tällöin riskit voivat jäädä piiloon liian pitkäksi aikaa.
Tarvitsemme ennakoivampaa johtamista. Yksi mahdollisuus on hyödyntää työelämän laatua mittaavia menetelmiä, jotka tunnistavat kuormituksen jo ennen sairauspoissaolojen kasvua. Lapin yliopiston henkilöstötuottavuuden dosentti Marko Kesti on kehittänyt QWL-indeksin, jonka tarkoituksena on tunnistaa työhyvinvoinnin muutoksia varhaisessa vaiheessa. Ennakoiva tieto antaa mahdollisuuden korjata ongelmia ennen niiden kärjistymistä.
Nolla työpahoinvointia ei ole vain henkilöstöhallinnon tai työsuojelun hanke. Se on koko organisaation yhteinen tavoite. Johto, esihenkilöt, henkilöstö, luottamushenkilöt ja työterveyden toimijat hyötyvät kaikki työyhteisöstä, jossa ongelmiin tartutaan ajoissa. Samalla vahvistetaan työpaikkojen veto- ja pitovoimaa aikana, jolloin osaajista kilpaillaan yhä enemmän.
Oululla on nyt poikkeuksellinen mahdollisuus yhdistää kulttuuripääkaupunkivuoden arvot työelämän kehittämiseen. Jos kaupunki sitoutuisi ensimmäisenä Suomessa mitattavaan nolla työpahoinvointia -tavoitteeseen, se loisi konkreettisen ja pitkävaikutteisen perinnön, joka ulottuisi kauas kulttuurivuoden jälkeiseen aikaan. Samalla Oulu voisi näyttää, että hyvinvointi ei ole vain puhetta strategiakirjoissa, vaan käytännön tekoja ihmisten arjessa.
Marko Kesti
HTT, dosentti, Lapin yliopisto
Tiina Gallén
KTT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu