Venäjän hyökkäys 24.2.2022 Ukrainaan avasi silmät Suomessa. Kansalaisten vankka Naton kannatus oli se perusta, johon valtiojohto nojasi aloittaessaan näkyvän Nato-jäsenyysprosessin.
Evan selvitysten mukaan kansalaisten enemmistö kannattaa EU- ja Nato-jäsenyyttä. Vastustajia on todella vähän. Tästä huolimatta halutaan julkista keskustelua jäsenyydestä: tämä lienee yya-ajan pitkää varjoa.
Vasta Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet loivat todelliset mahdollisuudet lisätä kaiken kattavaa valtioiden välistä yhteistyötä. Pohjoismaat ovat yhdessä jo varsin merkittävä kokonaisuus.
Ruotsi tuli mukaan Nato-prosessiin olosuhteiden pakosta, koska sen oma puolustuskyky on ajettu alas. Turvan tarve pakotti Ruotsin muuttamaan linjaansa. Suomi vei tällä kerralla ja Ruotsi vikisi.
Suomen valtion johdolle Pohjoismaat olivat pitkälle 1960-luvulle saakka läntinen henkireikä yya-maailmassa. Toiminta oli valtioiden välistä ja turvallisuuspolitiikka oli kategorisesti poissuljettua. Sitä mukaa kun yya-henki heikkeni, alkoivat yritykset lisätä toimintaansa rajojen yli, samalla valtioiden välinen yhteistyö heikkeni.
Vähitellen oli tultu tilanteeseen, jossa yhteistyö on yritysten välistä ja ensisijaista. Valtiolla oli lähinnä muodollinen rooli, kunnes tuli Euroopan unioni sisämarkkinoineen.
Pohjoismaiden, varsinkin Suomen ja Ruotsin, on nyt pakko lisätä yhdessä puolustustarvikkeiden ja varsinkin ammusten tuotantoa.
Neuvostoliiton hajoaminen oli jotakin, jota ei odotettu, mutta jonka tiedettiin joskus tapahtuvan. Suomella ja Ruotsilla oli erilainen tulkinta Venäjän tulevasta kehityksestä. Suomi oli varautunut koko ajan venäläisten aggressioihin, ruotsalaiset kuvittelivat itäisen naapurin rauhoittuneen.
Suomen liittyminen Natoon eteni sittenkin nopeasti, ruotsalaisilla jonkin verran hitaammin. Ruotsin tyyli olla oppimestari sapetti sekä Turkkia että Unkaria. Asiat pitää hoitaa, mutta ei saa olla ärsyttävä opettaja.
Venäjän hyökkäys on opettanut, että vakauden ylläpitäminen edellyttää omaa varustautumista. Pohjoismaiden, varsinkin Suomen ja Ruotsin, on nyt pakko lisätä yhdessä puolustustarvikkeiden ja varsinkin ammusten tuotantoa.
Ukrainassa erilaiset droonit ovat osoittaneet iskukykynsä. Niitä tarvitaan paljon mitä erilaisimpiin tarkoituksiin: tässä olisi esimerkki yhteistyön kohteesta. Myös kyberturvallisuusyhteistyö hyödyttää kaikkia. Huoltovarmuus koskettaa kaikkia Nato-maita.
Varautumisen kytkeminen talouden kasvuun ja pohjoismaiseen yhteistyöhön on mielenkiintoinen harjoitus, jonka Risto E.J. Penttilä esitti jokin aika sitten. Yhteistyö perusasioissa on järkevää, jos se toteutetaan molempia osapuolia kunnioittaen tasapuolisesti.
EU:n uudessa komissiossa pitää olla puolustuskomissaari. Hänen tärkeä tehtävänsä on hoitaa EU-alueen puolustustarvikkeiden tuotantoa, kehittämistä ja huoltovarmuutta. Hän on todellinen EU:n ”töpinän” päällikkö. Natolle jää varsinaiset puolustustoimet.
Nato-jäsenyys lujittaa jo voimassa olevaa yhteistyötä ja lisää siihen uusia ulottuvuuksia. Tähän tarvitaan poliittisen johdon, puolustusvoimien ja yritysten välistä aitoa, sitoutunutta yhteistyötä.
Sampsa Saralehto
valtiotieteiden tohtori, Järvenpää