Varhaiskasvatus on kriisissä, perusopetuksen oppimistulokset ovat romahtaneet, ammatillinen koulutus on tehotonta, lukio aiheuttaa nuorille stressiä ja uupumusta, korkeakouluista ei valmistu osaamista riittävän nopeasti. Kuulostaako tutulta? Valitettavasti. Onko tämä totta, koko tilannekuva? Ei ole.
Miksi ihmeessä koulutuspoliittinen keskustelu tapahtuu lähes täysin negatiivisten asioiden kautta? Ehkä ajattelemme näin parhaiten perustelevamme resursseja kasvatukseen ja koulutukseen. Ehkä kuvittelemme tyytymättömyyden turvaavan kehityksen. Vai olemmeko vain ajautuneet toistelemaan negatiivisia mantroja ja sulkeneet silmämme vahvuuksilta?
Selvitysten mukaan valtaosa vanhemmista on tyytyväisiä varhaiskasvatukseen. Suomi sijoittuu edelleen Pisa-tutkimuksessa maiden kärkipäähän. Ammatillinen koulutus saa hyvää palautetta niin opiskelijoilta kuin työelämältä.