Kolumni: Yh­dys­val­tain abort­ti­pää­tök­sen hä­viä­jiä ovat ta­sa-ar­vo ja naisten ih­mi­soi­keu­det, ja ke­hi­tyk­ses­tä on syytä olla huo­lis­saan myös täällä

Oulun yliopisto: Kol­le­gion tuore päätös syn­nyt­tää kitkaa Oulun yli­opis­ton yh­tei­sön ja johdon välillä

Kolumni
Tilaajille

"Mie­les­tä­ni ty­pe­rin­tä, mitä toi­mit­ta­ja voi tehdä on kir­joit­taa it­ses­tään", kir­joit­taa toi­mit­ta­ja Antti Ervasti ja kir­joit­taa it­ses­tään

Muistoja Oulun keskustakampukselta vuosikymmenten takaa. Tosin silloin ei käytetty sanaa keskustakampus.

Mielestäni typerintä, mitä toimittaja voi tehdä on kirjoittaa itsestään. Siispä: Aloitin opintoni nuorena Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Siihenkin aikaan Linnanmaa oli olemassa yliopiston pääkampuksena, mutta suurin osa humanistisesta tiedekunnasta toimi vanhassa tehdasrakennuksessa Myllytullissa. Talosta on nyt tullut hieno asuinrakennus. Opettajien koulutuslaitos sijaitsi ihan vieressä.

En valinnut Oulua opiskelupaikakseni siksi, että opinnot sijaitsivat lähellä keskustaa eivätkä kaukana syrjässä Linnamaalla. Snellmania osoittautui kuitenkin mahtavan hyväksi paikaksi opiskella sijainniltaan ja muutenkin. Vaikka tilat olivat varmasti ahtaat ja epäkäytännölliset, tehtaalla oli hienoa. Vanha rakennus tuntui huojahtelevan, ja se huokui mystistä tunnelmaa vähän niin kuin Daniel Katzin romaanissa Mikko Papirossin taivaallinen niskalenkki päähenkilön työpaikkana ollut arkisto.