Jossain siinä Kivesvaaran kohdalla se tapahtuu taas.
Sisimpään laskeutuu outo rauha, jota on vaikea sanoiksi pukea.
Ehkä sen aiheuttaa Valtatie 22:lla Oulusta itään päin ajattaessa ensimmäinen eteen tuleva isompi vaaramaisema. Ehkä se on vaaran varmistama tieto siitä, että olen jo tukevasti synnyinmaakuntani puolella. Tunne siitä, että olen saapumassa kotiin.
En tiedä varmaksi. Mutta sen tiedän, että se on yksi keskeisimpiä selityksiä viikonloppureissuilleni.
Matkaan harva se perjantai Oulun seudulta Kainuuseen.