Jossain siinä Kivesvaaran kohdalla se tapahtuu taas.
Sisimpään laskeutuu outo rauha, jota on vaikea sanoiksi pukea.
Ehkä sen aiheuttaa Valtatie 22:lla Oulusta itään päin ajattaessa ensimmäinen eteen tuleva isompi vaaramaisema. Ehkä se on vaaran varmistama tieto siitä, että olen jo tukevasti synnyinmaakuntani puolella. Tunne siitä, että olen saapumassa kotiin.