Elävä muistikuva lapsuudesta 1970-luvun alusta: helteinen kesäpäivä, loputtoman pitkä matka, tie pölyää kuin lännenelokuvassa ja autiomaan kaltainen maisema jatkuu ja jatkuu. Me lapset olemme syystäkin kärsimättömiä: milloin tämä piina loppuu ja päästään perille serkkujen mummolaan?

Muisto jäi selvästi mieleen lapsuuden matkalla Pudasjärven Sarakylän suunnalta Kouvalle ja siitä vielä pidemmälle Kilsikorpeen melkein silloisen Lapin läänin rajalle. Mennessäni samaa reittiä lokakuussa 2021 vasta tajuan, mistä mielikuvat lännenelokuvien tunnelmasta ja autiomaasta tulivat.