Italialaisen Paolo Cognettin romaaniin perustuva Kahdeksan vuorta -draama (Plaza) kertoo suurkaupungin kasvatin Pietron ja syrjäisessä vuoristokylässä varttuneen Brunon elinikäisestä ystävyydestä.
Viitenä peräkkäisenä kesänä Italian Alpeilla patikoineelle ja kiipeilleelle oululaiselle vuorikiipeilyn harrastajalle Markus Huhtalalle valkokankaalla vilahtelevat maisemat ja vuorenhuiput ovat tuttuja.
– Maisemat ovat ihan Italian ja Ranskan rajalla. Elokuvan laakso on Alppien toiseksi korkeimmassa vuorten keskittymässä. Mont Blancin massiivi on lännempänä, Huhtala kertoo.
– Kartalta katsottaessa laaksot ovat viiden tai kymmenen kilometrin päässä toisistaan, mutta valtavan korkeat huiput ovat erottaneet ne, eikä ihmisillä ei ole aikanaan ollut tarvetta, aikaa tai mahdollisuuttakaan siirtyä laaksosta toiseen. Laaksot ovat olleet hyvin omavaraisia. Jokaisessa laaksossa on hyvin vahvasti omat murteet.
Tuttujen seutujen ohella Huhtala löytää elokuvasta muitakin yhtymäkohtia omaan elämäänsä.