Oulu päätti hakea ja tuli valituksi vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Valinta tuo kaupunkiin kalenterivuoden aikana huomattavan määrän kansainvälisiä turisteja sekä kulttuurivaikuttajia.
On kyse siitä miltä me haluamme ulospäin näyttää, minkälaisen ensivaikutelman jättää kaupungistamme, ja tätä taustaa vasten joukkoliikenteestä karsiminen ja vuorojen supistaminen tuntuu näin kauniisti sanottuna lähes hölmöläisten hommalta.
Taloudellisesti järkevintä näinä kulukuria vaativina aikoina olisi ollut olla hakematta kulttuuripääkaupungiksi, mutta koska niin ei tehty, katkera kalkki on juotava loppuun asti. Vai sellaisen kuvanko haluamme itsestämme Euroopalle jättää, että harvoin kulkevat bussit ajavat täysinä pysäkkien ohitse?
Ensin lasketaan lippujen hintoja ja tihennetään vuorovälejä muu muassa Kellon Kiviniemen, Iin ja usean muun maaseutulinjan osalta. Houkutellaan perheitä kenties luopumaan toisesta autosta tekemällä joukkoliikenteestä todella varteenotettava vaihtoehto. Sen jälkeen nauretaan räkäisesti päälle, että "hah hah, ei olisi kannattanut", ja harkitaan lippuhintojen nostoa sekä harvennetaan vuorovälejä ja jopa lakkautetaan linjoja!
Paikallispolitiikassa kaikkein tärkeintä on ennustettavuus. Miten ihmeessä voisin miettiä asioita yhtään pidemmälle, kun päätöksenteko poukkoilee sinne tänne kuin harhaisen mieli? Kysymys on pitkäjänteisestä työstä, jolla luodaan luottamus kuntalaisiin ja näytetään, että tänne kannattaa investoida. Meillä on jatkumo tässä jutussa mitä me tehdään.
Kaikkein irvokkaimmilta tässä tilanteessa näyttävät Oulu2026-teippaukset juurikin paikallisliikenteen linja-autoissa.
Petri Kortesalmi
Oulu