Olen vuosien mittaan kuullut kotikaupungeissa Oulussa ja Rovaniemellä lukuisia kertoja säästöehdotuksena leikataan teatterista, lopetetaan orkesteri. Tämä ehdotus nousee esiin kuin kani taikurin hatusta.
Pelastuisiko asuntovelkaisen perheen velka-ahdinko lasten säästöpossu murskaamalla? Mittakaava on suunnilleen sama. Jos luovutaan elinympäristömme pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta kehittämisestä, mikä on tulevaisuus?
Onko maakunnan pääkaupunki ja yliopistokaupunki kehityksen tiellä, kun se alkaa tällaiseen itseamputointiin? Onko strategista ajattelua enää olemassakaan kunnallisessa päätöksenteossa?
Kun tämä ajatus syntyy aikana, jolloin epidemia on osaltaan jo hoitanut kulttuurilaitosten oman varainhankinnan marginaaliseksi, kerrannaisvaikutus on kuolettava.