Hiirosen henkirikos käräjillä: Ve­lan­pe­rin­näs­tä syy­tet­ty: "Jos huu­me­maail­mas­sa tekee rot­tai­lu­jut­tu­ja, silloin ta­pah­tuu"

Luonto: Rau­hoi­te­tut vii­ta­sam­ma­kot puo­lit­ti­vat Kaak­ku­riin suun­ni­tel­lun ison ra­ken­nus­hank­keen

Luitko jo tämän: OYSissa on jou­dut­tu sul­ke­maan kym­me­nen leik­kaus­sa­lia

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Kolumni
Tilaajille

Kult­tuu­ri on saa­vut­ta­nut sen­si­tii­vi­sen vai­heen: "Mitkä il­mai­sut tai ku­vauk­sen muodot ovat vää­rän­lai­sia, ja kuka sen päät­tää?"

Kuten tunnettua, elämme parhaillaan yli-ideologisoitunutta aikaa, jossa erilaiset identiteettipoliittiset tavoitteet pyrkivät latistamaan taiteen ja kulttuurin tekemisen noudattamaan omia yhdenmukaistavia vaateitaan.

Viimeisimpänä uutisena maailman menon rantautumisesta meillekin on tieto, että kustannusyhtiö Tammessa on otettu sensitiivisyyslukijat käyttöön.

Sensitiivisyyslukija on johonkin etniseen, seksuaaliseen tai muuhun identiteettiä koskevaan vähemmistöön kuuluva lukija, joka käy läpi vielä julkaisemattomia käsikirjoituksia etsien niistä omaan ryhmäänsä liittyviä "vääränlaisia" kuvauksia tarjoten omat korjausehdotuksensa.

Periaatteessa sensitiivisyyslukija tekee samaa työtä kuin kustannustoimittaja, mutta ammattinimikkeen erillisyys kertoo, ettei kuitenkaan.

Kustannustoimittajan tehtävänä on oman ammattitaitonsa mukaan parantaa kirjan taiteellista laatua.

Sensitiivisyyslukija taas käyttää "kokemusasiantuntijuuttaan" poistaakseen tekstistä häiritseviä asioita. Siinä on vissi ero. Jälkimmäisen käyttö on ideologinen väline joka toimii luovuuden vapautta, taiteen keskeistä perustaa, vastaan.

Mitkä ilmaisut tai kuvauksen muodot ovat vääränlaisia, ja kuka sen päättää?

Ongelma on sama kuin erilaisissa aktivisteissa, jotka äänekkäimpinä ja kärkkäimpinä pyrkivät puhumaan koko "edustamansa" vähemmistön puolesta.

"Taiteella pitäisi olla vapaus paitsi hämmentää, myös raivostuttaa.

Jatka lukemista vain _eurolla_

Tutustu kuukauden ajan, voit peruuttaa milloin vain.