Aika ajoin mietin tätä maailman menoa ja aikamme kipukohtia – alhaista syntyvyyttä, pahoinvointia, levottomuutta, kiirettä ja stressiä. Ja sitä, mikä johtuu mistäkin.
Pienten lasten hoitaminen keskusteluttaa ja syystäkin. Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen ja rakastavan alun elämälleen. Yhä useammat tutkimukset osoittavat, että alle 3-vuotiaiden lasten kehityksen kannalta tärkeintä on läheinen ja pysyvä hoivasuhde.
Lapsipsykologit ja varhaisen vuorovaikutuksen tutkijat ovat todenneet, että ensimmäiset kolme elinvuotta ovat ratkaisevia lapsen tunne-elämän ja stressinsäätelyn kehitykselle. Samaa korostavat varhaiskasvatustutkimukset: turvallinen kiintymyssuhde syntyy parhaiten, kun lapsella on riittävästi aikaa tutun aikuisen sylissä. Kun lapsen arki on rauhallista ja hän saa oppia omaan tahtiinsa, hänen kognitiiviset ja sosiaaliset taitonsa kehittyvät luontevasti.
Meillä on tarjolla laadukasta varhaiskasvatusta, ja sen perheille tuoma apu arjessa on monessa tapauksessa korvaamatonta. Puhummekin paljon lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, mutta puhummeko riittävästi lapsen oikeudesta vanhempaansa ja kotona olemiseen?
Moni perhe joutuu valitsemaan päivähoidon taloudellisista syistä, ei omasta tahdostaan. Kotihoidon tuki on jäänyt jälkeen elinkustannuksista, eikä se yksin riitä perheelle. Tässä kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa: kuntalisä, eli kunnallinen lisä kotihoidon tukeen, voi antaa todellisen vaihtoehdon perheille, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona.
Kuntalisän vaikutukset näkyvät myös kunnallistaloudessa. Jokainen kotihoidossa oleva lapsi vähentää painetta päivähoitopaikkojen rakentamiseen ja henkilöstön rekrytointiin. Pienillä panostuksilla perheiden valinnanvapaus kasvaa ja varhaiskasvatuksen kuormitus kevenee.
Lisäksi kotona hoidetut lapset tulevat usein päivähoitoon myöhemmin kypsempinä ja valmiimpina ryhmäelämään, mikä helpottaa varhaiskasvatuksen arkea.
Kotihoito ei tarkoita eristäytymistä, vaan mahdollisuutta elää lapsentahtista arkea. Lapsen kanssa voi ulkoilla, tavata muita lapsia avoimissa päiväkodeissa tai perhekahviloissa ja osallistua arjen askareisiin, mikä kehittää omatoimisuutta ja empatiaa. Vanhemmalle kotihoito tarjoaa aikaa rakentaa suhdetta lapseen ilman kiirettä ja stressiä.
Kotihoitoa ei pidä nähdä vanhanaikaisena tai yhteiskunnasta vetäytymisenä, vaan arvokkaana investointina lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Kun kunnat tukevat perheitä tässä valinnassa, ne rakentavat inhimillisempää ja lapsiystävällisempää yhteiskuntaa.
Lapsen ensimmäiset vuodet ovat ainutkertaiset ja niin pian kuluvat. Niitä ei voi siirtää tai korvata. Siksi meidän kannattaa tukea niitäkin perheitä, jotka haluavat hoitaa alle 3-vuotiaan lapsensa kotona elämän alkutaipaleella.
Sellaisia mietteitä mammalla kannonnokassa tällä kertaa. Sydämessä toivo siitä, että kodeissa nähtäisiin huominen niin hyvänä, että se halutaan jakaa yhdessä oman lapsen kanssa.
Anna-Kaisa Lepistö
kaupunginvaltuutettu (kesk.), Oulu