Väsyneitä terveisiä koronaluolasta! Virus löysi minutkin, vihdoin. Täällä sairastuvalla olen puntaroinut asioita ja tullut siihen tulokseen, että päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus.
(Heti seuraava tunne on hengenahdistus. Astmaatikon näkökulmasta tämä ei ole mikään perusflunssa.)
Syitä kiitollisuuteen on kolme. Ensinnäkin lapseni ehti olla ennätykselliset puolitoista kuukautta terveiden kirjoissa. Se oli hienoa aikaa. Hän kerkesi tottua uuteen päiväkotiinsa, tutustua sen aikuisiin ja opetella kavereiden nimet. Hän kasvatti rairuohoa, pomppi lätäköissä ja maalasi vesiväreillä.
Me vanhemmat pystyimme tekemään töitä, pitkästä aikaa.