Vaatesuunnittelu: Tytti Ala­pie­ti suun­nit­te­lee Pi­ki­saa­res­sa ui­ma­pu­ku­ja ja muita vaat­tei­ta

Pääkirjoitus: Ve­ty­ta­lous voi tuoda pi­ris­tys­ruis­keen Poh­jois-Poh­jan­maal­le, mutta myös vas­tus­tus­ta on odo­tet­ta­vis­sa

Kii­pei­ly kou­kut­ti ou­lu­lai­sen Markus Huh­ta­lan – vii­kon­lop­pu­na hän kil­voit­te­lee Eu­roo­pan par­hai­den kii­pei­li­jöi­den kanssa Kii­min­gin Ala­ky­läs­sä

Oulu
-
Kuva: Susanna Eksyma

– On muuten mahtava auringonlasku, oululainen Markus Huhtala huikkaa Alakylän kiipeilytornista.

Mies on juuri kiivennyt vinhaa vauhtia parinkymmenen metrin korkeuteen vaikeuskiipeilyseinää pitkin kahden hakun sekä jääkiipeilykenkien avulla, turvanaan valjaat, köysi ja köyden päässä varmistajana puoliso Hanna Säkkinen.

– Hienosti meni, Säkkinen kehaisee, kun Huhtala heittäytyy tornin huipulta valjaiden varaan laskeutuakseen takaisin maankamaralle, jonne verenpunainen auringonlasku ei enää näy.

Huhtalan viime viikon torstai-illan kiipeilytreenit olivat viimeisiä harjoituksia ennen kuluvan vuoden tärkeintä kisakoitosta, jääkiipeilyn SM- ja EM-kilpailuja sekä Euroopan cupin finaaleja, joita Oulun Kiipeilyseura -91 ry isännöi tulevana viikonloppuna Kiimingin Alakylässä. Kolmen päivän aikana ratkotaan yli sadan kiipeilijän voimin niin aikuisten kuin nuortenkin Euroopan ja Suomen mestaruudet lead- eli vaikeuskiipeilyssä sekä nopeuskiipeilyssä.

– Vaikka puhutaan jääkiipeilykisoista, vaikeuskiipeily kisataan vaneriseinällä. Aito jää saattaisi lohkeilla eikä siksi olisi tasapuolinen kaikille kilpailijoille. Sen sijaan nopeuskiipeilyn mestarit ratkotaan jääseinällä, hän valottaa.

Markus Huhtalan viikonlopun tavoitteena on mitaleiden sijaan voittaa itsensä.

– Vastassa on Euroopan parhaat kiipeilijät, joten on oltava realistinen. Huippupäivänä nimi tuloslistalla voi kohota, mutta olen tyytyväinen jo pelkästään siihen, jos pystyn tekemään ripeän suorituksen ilman että tarkkuus kärsii. Viime vuoden SM-kisoissa olin neljäs, olisi mukavaa parantaa siitä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Oululaisen Markus Huhtalan laji on lead- eli vaikeuskiipeily. Kilpailureitit kiivetään rakennetuilla, vähintään 15 metrin korkuisilla seinillä. Lajissa nopeus ei ratkaise, vaan kisan voittaa korkeimmalle kiivennyt. Otteet on pisteytetty ja viimeinen ote, jota kiipeilijä koskettaa ennen putoamistaan, jää kiipeilijän tulokseksi.
Oululaisen Markus Huhtalan laji on lead- eli vaikeuskiipeily. Kilpailureitit kiivetään rakennetuilla, vähintään 15 metrin korkuisilla seinillä. Lajissa nopeus ei ratkaise, vaan kisan voittaa korkeimmalle kiivennyt. Otteet on pisteytetty ja viimeinen ote, jota kiipeilijä koskettaa ennen putoamistaan, jää kiipeilijän tulokseksi.
Kuva: Susanna Eksymä

Turvallista jännitystä

Markus Huhtala tähdentää, että kiipeily on hänelle ennen kaikkea elämäntapa ja kisat vain murto-osa sitä.

– En missään nimessä tee tätä pelkästään kisatakseni, vaan siksi, että laji kaikkinensa antaa ihan valtavan paljon. Kiipeillessä saa kokea adrenaliinikuohuja turvallisesti ja tässä pystyy haastamaan itseään loputtomasti niin henkisesti kuin fyysisestikin, yksin ja yhdessä.

Huhtala kertoo olleensa innokas kiipeilijä jo pikkupoikana. Varsinaiseen kiipeilyseinään hän otti ensimmäisen kerran tuntumaa vuonna 2014, kun Oulun Kiipeilykeskus oli juuri avannut ovensa.

– Lähdimme kokeilemaan kiipeilyä kollegani kanssa ja tiesin heti, että tässä on laji ylitse muiden, opettajana työskentelevä Huhtala kertoo.

Huhtalan aikaisemmat harrastukset maantiepyöräily ja hiihto jäivät nopeasti taka-alalle kiipeilyn ja siihen tähtäävän oheisharjoittelun ottaessa koko ajan suurempaa roolia miehen elämässä.

– Laji ja kiipeily-yhteisö yksinkertaisesti tempaisivat mukaansa.

Sisältä luontoon

Huhtalan kiipeilyharrastus on edennyt monelle harrastajalle tuttua polkua.

– Aloitin sisäkiipeilyllä ja siitä reviiri laajeni nopeasti ulos Alakylän kiipeilytornille ja edelleen luonnonkallioille ja -jäätiköille.

Kotimaan luonnonkiipeilykohteiden lisäksi Huhtala on matkustanut harrastuksensa tiimoilta ympäri Eurooppaa.

– Kiipeilyurani kohokohtia ovat olleet reissut Alpeille yli 4 000 metrin korkeudessa sijaitseviin kiipeilykohteisiin, joissa yhdistyvät niin jää-, lumi- kuin kalliokiipeily. Olen koulutukseltani maantieteilijä, joten vuoristot kiehtovat muutoinkin kuin kiipeilijänä.

Huhtala on viime vuosina siirtynyt myös lajin järjestöpuolelle.

Hän vaikuttaa paitsi paikallisessa Oulun Kiipeilyseura -91 ry:ssä myös kansainvälisen vuoriurheilujärjestön UIAA:n jääkiipeilykomiteassa.

– Haluan kantaa oman korteni kekoon kiipeilyn lajikulttuurin kehittämisessä niin paikallisesti kuin maanlaajuisestikin.

Yksi konkreettinen kehityshanke, jossa Huhtala on mukana, on Oulun Kiipeilyseura 91 ry:n ja sen omistaman Finice Oy:n lähivuosien agendalla oleva uusi, kansainväliset kilpailustandardit täyttävä kiipeilystadion.

Alkujaan stadionin piti valmistua Oulun Nallikariin kaupungin vuokramaalle jo kuluvan vuoden lopussa, mutta korona sotki suunnitelmat ja hankkeen merkittävin yksityinen rahoittaja vetäytyi. Nyt uudeksi takarajaksi on asetettu vuosi 2024.

– Matkailijoita, kiipeilyn kokeilijoita, harrastajia ja kilpailijoita palveleva stadion tulee toteutuessaan nostamaan kiipeilyn seuraavalle tasolle Oulussa ja koko Pohjois-Euroopassa.

600 000 katsojaa

Stadionin valmistumiseen saakka kiipeilijät pitävät tukikohtaansa Toppilassa Oulun Kiipeilykeskuksella sekä jo parikymmentä vuotta palvelleella rakennusnosturin rungosta tehdyllä ulkokiipeilytornilla Alakylässä.

– Torni, joka on muuten Suomen paras kiipeilytorni, kunnostettiin talkoovoimin aivan vastikään tulevia kisoja silmälläpitäen. Alakylään kelpaa nyt Euroopan parhaimmiston saapua kilpailemaan.

Huhtala toivottaa myös yleisön tervetulleeksi seuraamaan viikonlopun jääkiipeilyä joko paikan päälle tai  finice2022.com -sivustolle, jonne striimataan suorana sunnuntain finaalit.

– Vuonna 2019 järjestämämme nuorten MM-kisat tavoittivat yli 600 000 katsojaa. Se ei sinänsä yllätä, sillä kiipeilyhän on kokoluokassaan lähes jääkiekon ja salibandyn suuruinen laji ja olympialajina kasvaa kaiken aikaa ympäri maailman, Huhtala toteaa.