Oulun kaupunginhallitus tekee opintomatkan Portugaliin pyrkimyksenä ottaa oppia kulttuuriperinnön vaalimisesta, matkailusta ja kaupunkitalouden monipuolistamisesta.
Se hakee virikkeitä itselleen Euroopan toiselta laidalta ja kertoo kokemuksiaan Oulu 2026 kulttuurivuodestaan vastaaville tahoille Portugalissa.
Itse tein matkan Liminkaan. Ojanperän koulu oli toteuttanut laulunäytelmän, joka kasvoi tarinan päähenkilön juurilta päin kohti suurempaa merkitystä.
Juhla edusti paikallista kulttuuria ja tarjosi elämyksen koululaisille ja yleisölle. Voin vain ihastella opettajien yhteisöllistä panostusta.
Kertoja sanoitti Abraham Ojanperän elämäkertaa, rooliasuihin pukeutuneet luokat esittivät aikaan kuuluvan musiikin pohjalta lauluja. Taustakuvat havainnollistivat Ojanperän matkaa Limingasta Jyväskylään, Helsinkiin ja Euroopan kaupunkeihin 1900-luvun alkupuolella.
'Ihastelin pääroolin esittäjän loppulauseen kiteytystä: ”En halunnut olla kuvernööri, halusin olla laulaja.” Lyhyt, asian ytimeen iskevä sanonta jää helposti mieleen. Sama selkeys sopisi politiikan kieleen.
Sen jälkeen kysyin tekoälyltä, onko Oulun kulttuurivuonna huomioitu oululaisia suuruuksia. Vastauksena oli, että ohjelmassa on juhlia, kansainvälistä taidetta, festareita, ruokakulttuuria, projekteja, elämyksiä. Kuuluisuuksista mainitaan Madetoja.
Tekoäly vastasi myös, että Portugalissa on viime vuosina onnistuttu nostamaan paikalliskulttuuri keskeiseksi osaksi matkailua, kuten käsityöperinne, ruokakulttuuri ja taide. Kone antoi vielä vinkin, että Oulu voisi hyödyntää kulttuuripääkaupunkivuoden aikana näitä oppeja.
Mieleeni tuli heti muutamia nimiä: Samuli Paulaharju, Sara Wacklin, Franzen, Snellman, Pakkala, Hellaakoski, Nobel-palkittua Ahtisaarta unohtamatta.
Näin mielikuvissani sadan vuoden aikajanan entisiä suuruuksia esiin tulevina hahmoina, näytelmänä. Oululla on arvokas kulttuurihistoria tervaporvarit mukaan luettuna.
Sitten muistin Paulo Coelhon Alkemisti-teoksen, jossa köyhä lammaspaimen lähtee etsimään aarretta maailmalta, kiertää pyramidit ja hiekka-aavikot, kunnes palaa takaisin kotiseudulleen ja huomaa, että aarre onkin hänessä itsessään ja siellä, missä hänen juurensa ovat.
Sitä mitä Oulu etsii, Liminka on jo oivaltanut.
Tuula Väyrynen
äidinkielen lehtori, eläkeläinen, Kempele