Kun vanhempani erosivat ollessani noin 10-vuotias, minulla ei ollut hajuakaan millaista elämä kahdessa eri kodissa olisi. En tuntenut ketään, jonka vanhemmat olisivat eronneet ja huoltajuuden muotona toimisi yhteishuoltajuus.
Ero tuli täysin puskista, enkä osannut reagoida vakavaan muutokseen, joka lopulta tuli vain parissa viikossa. Lapsen näkökulmasta kaikki oli hyvin, mutta muutos tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt ajatella mitä se tarkoittaisi.
Kahdessa viikossa elämäni muuttui täysin. Omasta mielestäni on kamalaa, etten esimerkiksi nuku viikkoa pidempään samassa sängyssä, ja että rutiinit ja kasvatustyylit ovat kahdella ihmisellä niin erilaiset, etten saa kotoa mitään rutiineja.
Kahden erilaisen ihmisen omaksuessa uudet ja erilaiset kasvatustyylit me lapset heittelehdimme kahden erilaisen elämän välillä.