”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.”
V.A.Koskenniemen runoon tiivistyy tämän ajan olemukseen pesiytynyt elämisen muoto. Yksin on pärjättävä, yhteisöllisyys hiipui, on oltava hyvä, parempi, paras, menestyjä, keskinkertaisesta suorituksesta ei mihinkään.