Hovioikeuden mukaan mies syyllistyi siihen vuosina 2001–2005 Oulussa.

Oulun käräjäoikeus arvioi tapausta toisin joulukuussa 2020 antamassaan tuomiossa. Käräjäoikeudelle jäi varteenotettava epäily miehen syyllisyydestä ja se hylkäsi syytteen sekä siihen liittyneet korvausvaatimukset.

Hovioikeuden mukaan mies alisti uhrinsa henkisesti

Syyttäjä ja uhri valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus järjesti kaksipäiväisen suullisen pääkäsittelyn, jossa se otti vastaan saman todistelun kuin käräjäoikeudessa. Lisäksi hovioikeudessa kuultiin yhtä uutta todistajaa.

Hovioikeuden mielestä uhrin kertomus oli sen tueksi esitetyn muun todistelun perusteella niin uskottava ja luotettava, että sen voitiin katsoa lähtökohtaisesti riittävän syyksi lukevaan tuomioon. Sen sijaan miehen kertomusta hovioikeus ei pitänyt luotettavana.

Hovioikeuden mukaan mies toteutti rikoksensa useilla eri tekotavoilla. Hän muun muassa kosketteli uhriaan ja oli säännöllisesti sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. Tuomioistuin katsoi, että mies sai uhrinsa ryhtymään tekoihin alistamalla hänet henkisesti.