Pääkirjoitus: "Kolmen päivän so­das­ta" Uk­rai­nas­ta voi tulla jopa vuosien mit­tai­nen, koska raa­ka­lais­mais­ta hyök­kää­jää ei voi palkita alue­luo­vu­tuk­sil­la

Historia: Näin eteni Oulun tu­hoi­sin kau­pun­ki­pa­lo tasan 200 vuotta sitten

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Tilaajille

Hai­luo­to­lai­nen Liisa Louhela päätti kir­joit­taa ro­ma­neis­ta ta­jut­tuaan, ettei tiennyt vä­hem­mis­töis­tä juuri mitään – "Tieto on lääke kaik­kiin en­nak­ko­luu­loi­hin ja vää­ri­nym­mär­ryk­siin"

Louhelan esikoisromaani Kaikkeus on meidän kertoo romanien ja pääväestön suhteista 1930-luvun Kainuussa.

Liisa Louhela viihtyy luonnossa. Hän on aiemmin julkaissut kirjan projektistaan, jonka aikana nukkui sata yötä ulkona. Esikoisromaaniaan hän kirjoitti usein ulkona kävellen ja tarinaa nauhuriin sanellen.
Liisa Louhela viihtyy luonnossa. Hän on aiemmin julkaissut kirjan projektistaan, jonka aikana nukkui sata yötä ulkona. Esikoisromaaniaan hän kirjoitti usein ulkona kävellen ja tarinaa nauhuriin sanellen.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Se oli elokuvatutkimuksen kurssi, jolle Liisa Louhela osallistui vuosia sitten Oulun yliopistossa opiskellessaan. Kurssilla oli enimmäkseen saamen kielen ja kulttuurin opiskelijoita ja vain pari pääväestön edustajaa, joille kolttasaamelainen elokuvaohjaaja Pauliina Feodoroff päätti esittää kysymyksen: mitä tiedätte saamelaiskulttuurista?

Louhela joutui toteamaan, ettei tiennyt juuri mitään. Se oli hänelle merkittävä hetki. Hän oivalsi, miten vähän keskivertokansalainen ylipäätään tietää Suomessa elävistä etnisistä vähemmistöistä ja vähemmistökulttuureista.