Koulun opettajien tulevaisuudennäkymät ovat huolestuttavia. Useat opettajat uupuvat työssään ja harkitsevat alanvaihtoa.
Katariina Räsänen osoitti Itä-Suomen yliopistossa julkaistussa väitöskirjassaan (2023) ”Minä junnaan paikallani”: Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen (2023), että opettajien työuupumus ja heikot työyhteisösuhteet liittyvät vahvasti alanvaihdon harkintaan.
Myös Kukka Cedercreutz kuvaa tuoreessa kirjassaan Koulu kuilun reunalla (2025), miten jatkuva kiire ja koettu riittämättömyyden tunne kuluttavat monien opettajien voimavaroja ja heikentävät työn mielekkyyttä.
Ikävään kehitykseen syitä ovat esimerkiksi loputtomat palaverit, projektit ja jatkuva kehittäminen, jotka vievät paljon opettajien työajasta. Moni opettaja kokee olevansa ammatissaan ”vieraalla maalla”, koska päättäjät eivät näytä arvostavan heidän pedagogista asiantuntijuuttaan.
Opettajan pedagogista tietoa ja taitoa tulisi arvostaa muuallakin kuin juhlapuheissa, jotta voitaisiin ehkäistä opettajien psyykkistä ja fyysistä kuormittumista. Sen seurauksena lukuisat opettajat vaikenevat ja tyytyvät työssään vain omaan selviytymiseensä, tai jopa jättävät ammatin liian raskaana.
Jos pedagogisen yhteisön toiminta rakentuu kasvatuksen arvoille ja opettajia osallistavalle keskinäiselle yhteistyölle, niin se vahvistaa koko oppilaitosyhteisön hyvinvointia. Sen sijaan ulkopuolelta tuotu kilpailun ja yksilösuoritusten korostaminen sekä yltiöpositiivinen "kehittämispöhinä" murentavat yhteisöllisyyttä ja synnyttävät opettajissa turhautumista, pessimismiä ja ahdistusta.
Oppilaitosjohdon tulisi viestiä avoimesti, tarjota ideoita sekä erityisesti innostaa opettajia. Johdon pedagoginen osaaminen pitäisi näkyä siinä, miten se onnistuu luomaan oppilaitosyhteisössä avoimeen ja myönteiseen vuoropuheluun perustuvan kulttuurin, joka tukee opettajien osallisuutta, yhteistyötä ja onnistumisen kokemuksia. Koulussa tulisi rohkaista innovatiiviseen, moniääniseen ja avoimeen dialogiin perustuvaan pedagogiikkaan, jossa etsitään yhdessä hyvin toimivia käytänteitä ja ratkaisuja.
Koulussa olisi syytä panostaa myös hyvinvointiohjelmiin, koska niillä on myönteinen vaikutus sekä työn tuloksiin että työviihtyvyyteen. Lisäksi keskittyminen pedagogisesti arvokkaaseen toimintaan, valmius asettaa työlle realistisia tavoitteita, ajankäytön hallinta ja kyky rentoutua ovat tärkeitä keinoja ehkäistä ja vähentää opettajan työn liiallista kuormittavuutta. Jos opettajat eivät uupuisi työssään, niin se vaikuttaisi myös siihen, että oppilaat voisivat nykyistä paremmin.
Kouluun panostetut eurot tulevat moninkertaisesti takaisin. Mutta, missä hyvät ja toimivat päätökset koulun hyväksi viipyvät? Haastamme kaikki päättäjät koulun parannustalkoisiin. Nyt on tekojen aika!
Matti Taneli
kasvatustieteen tohtori, aineenopettaja ja pappi, Turku
Jyrki Kaarttinen
kasvatustieteen tohtori, filosofian maisteri ja opettaja, Raisio