Kalevassa julkaistiin (15.9./Lukijalta) mielipidekirjoitus, jossa matematiikan opettaja toi esiin ehdotuksen, miten Pisa-tulokset saataisiin nousuun. Hänen ehdotuksensa mukaan opetuksessa tulisi hyödyntää enemmän erityisopettajan pienryhmäopetusta.
Viime vuoden elokuussa astui voimaan uusi oppimisen tuki, joka muutti myös erityisopettajien työkuvaa suuresti. Aiemmin erityisopettajat pystyivät pitämään pienryhmiä, mutta nyt tätä mahdollisuutta on rajattu. Tämä on tietyllä tapaa tervetullut uudistus, sillä tuki tuodaan ensisijaisesti oppilaan omaan ryhmään, eikä oppilaan tarvitse pelätä leimautumista sillä, että hän opiskelee erityisopettajan pienryhmässä.
Uusi oppimisen tuki tuo onneksi myös painetta aineenopetukseen, esimerkiksi eriyttäminen ei ole vain erityisopettajan tehtävä ja aineenopettajan työ on muutakin kuin keskivertojen ja lahjakkaiden opettamista.
Heikommat oppilaat saavat edelleen tukea, heillä on oikeus oppilaskohtaiseen tukeen, mikäli tuen tarve on säännöllistä ja pysyvää. Erityisopettaja voi uuden tuen mallin mukaisesti antaa pienryhmäopetusta vain jaksottain. Matematiikan opettajan mainitsemat erityisopettajan pienryhmät vaativat erityisluokanopettajan opettamaan pysyviä pienryhmiä. Erityisopettajalla ei välttämättä ole muodollista pätevyyttä opettaa esimerkiksi matematiikkaa kokoaikaisessa pienryhmässä.
Matematiikan opettajan mainitsema samanaikaisopettajuus/yhteisopettajuus vaatii yhdessä suunnittelua sekä selkeää työnjakoa, jotta se on kaikille mielekästä.
Omassa koulussani käytetään hyväksi joustavia opetusryhmiä eli oppilaat on jaettu niin sanottuihin tasoryhmiin, ja esimerkiksi matematiikan opetus järjestetään koko vuosiluokalle samaan aikaan, jolloin erityisopettaja ja aineenopettaja saavat samanaikaisopettajuuden toden teolla toimimaan.
Itse työskentelen aineenopettajan kanssa ryhmässä, johon on kerätty kaikki oppilaat, joilla on heikko arvosana matematiikassa. Näin ollen voimme aineenopettajan kanssa yhdessä suunnitella opetuksen vastaamaan ryhmän tarpeita, eikä oppilaille synny epäonnistumisen tunteita. Tällä tavalla saadaan myös erityisopettajan resurssi kohdennettua ryhmän tarpeisiin paremmin, eikä resurssit valu hukkaan. Kannattaa rohkeasti kokeilla uusia tapoja toimia.
En kuitenkaan usko, että erityisopettajan pienryhmät ovat vastaus parempiin Pisa-tuloksiin. Suomen ollessa opetuksen mallimaa, esimerkiksi valtakunnallinen opetussuunnitelma oli paljon suppeampi. Nyt opetussuunnitelmaan on lisätty paljon asioita, joita karsimalla voitaisiin keskittyä enemmän olennaisiin perusasioihin. Perusasioiden vahvistaminen vahvistaisi myös oppimaan oppimisen taitoja.
Opetukseen on tullut vahvasti läsnä kiire, että opetussuunnitelman tavoitteet tulisi käytyä läpi aikataulussa. Esimerkiksi kumulatiivisissa oppiaineissa, kuten matematiikassa, kiire on erittäin huono asia, kun ei ole aikaa luoda vahvaa perustaa taidoille, kun on jo kiire opetella seuraavaa asiaa, jolloin perustaidot jäävät helposti hatariksi.
Mielestäni suomalaisessa peruskoulutuksessa on paljon korjattavaa, mutta Pisa-tulokset kuitenkin painottavat vain matematiikan ja lukutaidon osaamista. Suomalainen koulu on onneksi paljon muutakin, vaikkakin lukutaito on hyvin olennainen taito elämässä. Kouluihin voisi lisätä enemmän lukemista jokaisessa oppiaineessa, ja harjoittaa oppimaan oppimisen taitoja sekä sinnikkyyttä.
Jenni Kauhanen
erityisopettaja, Helsinki