Olen toiminut yläkoulun matematiikan aineenopettajana 20 vuotta. Tänä aikana olen seurannut aitiopaikalta oppimistulosten laskua sekä koulumaailman rakennemuutoksia. Tässä on muutama käytännön havainto siitä, miten Pisa-tulokset saataisiin mielestäni jälleen nousuun.
Urani alussa tukea tarvitsevat oppilaat opiskelivat matematiikkaa laaja-alaisen erityisopettajan luona pienemmässä ryhmässä. Tähän malliin pitäisi mielestäni ehdottomasti palata. Tällöin niukat resurssit olivat huomattavasti paremmin käytössä, kun samaan pienryhmään voitiin koota tukea tarvitsevia oppilaita useammasta eri luokasta.
Tällä hetkellä tukea tarvitsevat oppilaat on ripoteltu tavallisille luokille inkluusion hengessä. Erityisopettajia ei yksinkertaisesti riitä samanaikaisopettajiksi jokaiselle oppitunnille, ja koko kirjo täysin taitavista heikoimpiin on aineenopettajan vastuulla. Tästä kärsii koko luokka.
Jos heikoimmat oppilaat saisivat opetusta omassa ryhmässään erityisopettajan kanssa, kaikki voittaisivat. Aineenopettajalla jäisi aikaa keskitasoisille ja lahjakkaammille oppilaille. Samalla heikoimmat oppilaat säästyisivät jatkuvalta epäonnistumisen tunteelta.
Minulle on jäänyt vahvasti mieleen tyttö, joka itki vanhempainpalaverissa matematiikan vaikeutta. Pienryhmässä olisi voitu rauhassa vahvistaa perustaitoja ilman, että oppilaan täytyy päivittäin vertailla itseään muihin ja kuunnella opetusta asioista, joita hän ei vielä kykene hahmottamaan.
Toisin kuin paperilla visioidaan, samanaikaisopettajuus tai yhteisopettajuus ei useinkaan toimi arjessa. Erityisopettajalla saattaa olla tunteja kymmenen eri aineenopettajan kanssa, eikä yhteiselle suunnittelulle ole aikaa sekuntiakaan. Toiminnasta tulee helposti sitä, että toinen opettaja kantaa kaiken vastuun oppitunnin suunnittelusta, vetämisestä, arvioinnista, Wilma-merkinnöistä ja eriyttämisestä, kun taas toinen päätyy avustavan ohjaajan rooliin.
Tämä on resurssien tuhlausta. Myös mahdollisuus luokan jakamiseen kahtia ryhmäkoon pienentämiseksi jää usein hyödyntämättä. (Tilanpuute, yhteistyön puute). Lisäksi aineenopettaja kuormittuu, kun tehtäviä ei jaeta.
Pisa-tulosten romahtamiseen on toki muitakin syitä, kuten oppilaiden pitkäjänteisyyden puute tai se, voidaanko nykyajan lapsilta enää edes vaatia 45 minuutin oppitunnin vertaa paikoillaan keskittymistä. Suurin korjausliike pitäisi kuitenkin tehdä rakenteisiin ja palauttaa laaja-alaiselle erityisopettajan vastuulle kaikkein heikoin yleisopetuksen oppilasaines.
Matematiikan aineenopettaja
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.