Viime päivinä on uutisoitu jälleen koululaisten Pisa-tulosten heikentymisestä. Samaan aikaan uutisissa näkyy lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kasvu.
Oppilaiden heikentyneisiin koetuloksiin on turha etsiä syytä pelkästään uudesta opetussuunnitelmasta ja inkluusiosta. Myös oppilasaines on erilaista – heidän oppimisvalmiutensa ovat heikentyneet. Tähän viittaavat myös lasten ja nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat.
Viime vuosien aikana ADHD-diagnoosit ovat lisääntyneet huomattavasti. Syntyvien lasten aivot eivät kuitenkaan ole erilaisia kuin aiemmin. Sen sijaan lasten aivot ja hermot ovat muovautuneet erilaisiksi sen mukaan, miten aivoja käytetään lapsuudessa. Ympäristöllä ja toiminnalla on siis ratkaiseva merkitys lasten tarkkaavaisuuden haasteissa. Mikäli lasten aivoja opetetaan lyhytjänteiseen työskentelyyn, ne myös jatkossa kaipaavat sellaista yhä enemmän.
Lyhytjänteiseen toimintaan ohjaavat älylaitteilla käytetyt sosiaalisen median sovellukset sekä tietokone- ja mobiilipelit. Tätä kutsutaan termillä ADT, jossa keskittymiskyvyn katoaminen on itse aiheutettua. Vanha sanonta siitä, että olet mitä syöt, pitää paikkansa myös tältä osin.
Älylaitteiden sovellukset aktivoivat aivojen mielihyväjärjestelmää vapauttaen riippuvuutta aiheuttavaa dopamiinia. Esimerkiksi TikTokin on tutkimuksissa havaittu onnistuvan parhaiten koukuttamaan käyttäjänsä. Myös sosiaalinen paine älylaitteiden käytölle on valtava, sillä lapsille on tärkeää liittyä omaan kaveripiiriinsä ja kokea olevansa osa yhteisöä. Vanhempien on siis todella vaikea suitsia lastensa älylaitteiden käyttöä.
Hyvin voidessaan ihminen kokee yhteyttä kehonsa ja mielensä sekä ympäristönsä välillä. Älylaitteiden jatkuva käyttö vieraannuttaa meitä kehomme aistimuksilta ja vähentää aistiemme käyttöä. Kehomme, mielemme sekä hermo- ja aistijärjestelmämme ovat kokonaisuus, joiden käyttäminen yhteydessä ympäröivään maailmaan on olennainen osa tasapainoista ihmisyyttä.
Nykypäivän kouluissa opettajat on laitettu mahdottoman eteen. He eivät voi yksin aikaansaada muutosta. Peräänkuulutan kanssavanhempiani olemaan tuomitsematta ja arvostelematta kiinnostuneita siitä, mitä lapset kännyköillään tekevät. Asettakaamme selkeitä rajoja sille, mitä kännykällä saa tehdä. Suojelkaamme lapsia heille sopimattomalta sisällöltä käyttämällä Google Family Linkiä tai Apple Perhejakoa.
Rajoittakaamme ruutuaikaa ja kehittäkäämme lasten keskittymistä, käden taitoja ja vuorovaikutustaitoja kasvattavaa tekemistä. Näitä ovat esimerkiksi kiireettömät yhteiset ulkoiluhetket, askarteleminen, lautapelien pelaaminen, leipominen, ruuan laittaminen, jopa kotityöt.
Sopikaamme siitä, että kännykät ovat sivussa yhteisen tekemisen ajan ja noudattakaamme tätä sopimusta myös itse, sillä me aikuiset toimimme lapsille esimerkkinä sekä hyvässä että pahassa.
Ohjatkaamme lapsemme elämään täyttä elämää sen sijaan että annamme sen supistua älylaitteiden ruudulle.
Ari Oja
toimintaterapeutti, diplomi-insinööri
Oulu