Loppuaan kohti kirivä kesä on ollut yleisilmeeltään kolea ja sateinen.
Olen päätynytkin parkkeeraamaan itseni useampana nihkeänkosteana viikonloppuna sohvalle torkkupeiton uumeniin ja napsauttanut telkkarista suoratoistopalvelun herkkuhyllyn nenäni eteen.
Tarjollahan on vaikka mitä. Leffaa, dokumentteja ja loputtomasti sarjauutuuksia.
Joudun tässä vaiheessa hieman nolona myöntämään, että turvaudun helposti, etenkin väsyneenä, niin sanottuihin turvasarjoihin tai -elokuviin, joiden repliikit ja tunnarit osaan ulkoa unissani, etu- ja takaperin ja vaikka väärinpäin lausuttuna.