Oulun yliopiston uudeksi rehtoriksi valitaan joku kolmesta haun loppuvaiheeseen päässeestä. Kaleva (20.8. ja 22.8.) esitteli ja myös arvioi ehdokkaita heidän hakemustensa perusteella. Kaikki vaikuttavat kokeneilta johtajaksi akateemiseen yhteisöön, jonka ydin rakentuu tieteellisen tutkimukseen ja siihen perustuvaan laadukkaaseen opetukseen.
Rehtorista päättää Oulun yliopiston hallitus. Kuka valittu onkaan, hän joutuu käärimään hihat isojen haasteiden edessä. Eniten Oulun yliopiston elinvoimaisuutta koettelee väestökehitys. Ennusteiden mukaan 15–19 -vuotiaiden ikäluokka Pohjois-Suomessa seuraavan parikymmenen vuoden aikana vähenee peräti noin 30 prosentilla.
Kun suuri osa opiskelijoista Oulun yliopistoon tulee pohjoisesta, ikäluokkien ohentuminen kääntää katseet väistämättä muualle Suomeen sekä ulkomaille. Oulun on houkuteltava yliopisto-opiskelijoita Pohjois-Suomen ulkopuolelta.
Jotta yliopisto ja Oulun kaupunki kehittyisivät vetovoimaisiksi, tarvitaan uusiutumista. Opiskelijatilastojen mukaan Oulun yliopisto vetää muihin Suomen yliopistoihin verrattuna vähiten uusia opiskelijoita Etelä-Suomesta.
Kun yliopistojen mielikuvia selvitettiin vuonna 2023, Oulun yliopisto kärsi eniten sijainnistaan. Koulutuksen vaihtoehtoja Oulussa pidetään kyllä kiinnostavina ja tasokkaina, mutta sijaintipaikka houkuttelee vähänlaisesti nuoria.
Tiedeyliopistot toimivat kansainvälisesti ja kilpailu rahoituksesta on vaativaa. Oulun yliopisto menetti opetus- ja kulttuuriministeriön osoittamasta valtion perusrahoituksesta noin 27 miljoonaa euroa vuosina 2005–2017, mikä oli 15 prosentin menetys ja pahin toisiin yliopistoihin verrattuna.
Kun valtion tuki vähenee, täytyy hankkia entistä enemmän kansainvälistä rahoitusta. Tässä Oulun yliopisto on pärjännyt hyvin. Akateemisen tutkimuksen ja opetuksen rahoitus tuskin helpottuu, joten tulevan rehtorin on hallittava tieteen ja innovaatioiden uudenlaiset rahoituskuviot. Kansainväliset verkostot ovat tällöin tärkeitä rehtorille.
Nokian nousu teknologiajätiksi aikoinaan oli paljolti Oulun yliopiston ansiota. Puolustusvoimain sotatalouspäällikkö Mikko Heiskanen huomautti äskettäin (Kaleva 22.8), että Oulu ei kuitenkaan enää ole pohjoisen piilaakso. Jotta kaupunkiin saataisiin Naton osaamiskeskus, tarvitaan lisää tutkimusta ja tuotekehittelyä. Mennyttä menestystä hehkuttamalla ei olla enää elinvoimaisia.
Innovaatiot syntyvät pitkäjänteisen perustutkimuksen kautta. Tuotteiksi keksinnöt jalostuvat vain start up -henkisellä yrittäjyydellä ja riittävillä pääomasijoituksilla. Oulun sijainti haastaa näitä tekijöitä, mutta sijainti voi olla myös mahdollisuus.
Luovuus muhii hyvinvoivissa ja tavoitteensa tuntevissa yhteisöissä. Uudelle rehtorille voi sälyttää päävastuun siitä, että yliopiston henkilökunnalle ja opiskelijoille syntyy kirkas kuva siitä, mitä varten tiedettä tehdään – paikasta riippumatta.