Jokainen kriisi järisyttää yhteiskuntaa perusteellisesti. Kriisit pahentavat eriarvoisuuksia ja paljastavat, että syrjintä on syvälle juurtunutta. Covid-19-pandemialle ja maailmanlaajuisille talouskriiseille on yhteistä se, että ne aiheuttavat tuhoa eivätkä tunne valtioiden rajoja. Siksi kriisejä voidaan torjua tehokkaasti vain maailmanlaajuisin toimin – johdonmukaisesti, yhtenäisesti ja periaatteellisesti.
Kaikkiin kriiseihin sisältyy mahdollisuus parempaan jälleenrakentamiseen, ja siihen on nytkin pyrittävä.
Yhdenvertaisuus on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Pandemia on paljastanut eriarvoisuuden tuhoisat vaikutukset ja pahentanut niitä. Niihin on reagoitava välittömästi yhtenäisillä ja määrätietoisilla toimilla, joilla poistetaan syrjintä kaikissa muodoissaan.
Meillä ei ole lääketieteellisesti, taloudellisesti eikä moraalisesti varaa laiminlyödä niitä ihmisiä – usein kaikkein köyhimpiä – joihin covid-19 vaikuttaa eniten: ihmisiä, joita ei aina nähdä eikä kuulla. Yhdenvertaisuuteen pyrkivää yhteiskuntaa arvioidaan viime kädessä sen perusteella, miten se huolehtii kaikkein vähäosaisimmista.
Covid-19-kriisi on osoittanut vahvasti sen, että ihmishenkiä säästyy, kun ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Samalla tavoin kuin perussairaudet altistavat vakavalle koronavirustaudille, niin myös heikko sosiaalinen tai taloudellinen asema voi altistaa tartunnoille.
Syrjinnän lopettaminen, yhdenvertaiset terveydenhoitopalvelut, oikeus asianmukaiseen asuntoon, oikeus puhtaaseen veteen ja jätehuoltoon sekä perussosiaaliturva ovat vain muutamia esimerkkejä asioista, joita tarvitaan pandemian selättämiseksi.
Tärkeää on ennen muuta solidaarisuus. Monet ihmiset eri puolilla maailmaa ovat kantaneet huolta toisistaan kriisin aikana. Toiset ovat sitä vastoin reagoineet tilanteeseen hyökkäämällä verbaalisesti tai jopa fyysisesti jo entuudestaan haavoittuvien ryhmien kimppuun. Tällainen toiminta ei vahingoita ainoastaan henkilöitä vaan heikentää myös pyrkimyksiä torjua viruksen leviämistä ja siitä aiheutuvia taloudellisia haittoja.