"Ei se yhden syy ole, kun kaksi tappelee." Tämä oli hyvin tavallinen sanonta minun lapsuudessani, ja näinhän se yleensä lienee niin siviilissä kuin sodissakin. Olipa syy sitten mikä tahansa, tappelun aloittaa aina toinen, se, joka lyö ensin.
Valtioiden välisissä kiistoissa tilanne on vaikeammin arvioitavissa, ja lähtökohta ei liene aivan yksiselitteinen. Todelliset sekä kuvitellut eturistiriidat kärjistyvät, koetaan oikeuksia loukatun ja toinen vain ampuu ensin.
Jos minä tappelen jonkun kanssa ja lyön hänet tajuttomaksi halolla tai nyrkillä, olenko silloin "voittanut" tappelun vai syyllistynyt pahoinpitelyyn?
Samalla tavalla kuin kaikki erimielisyydet sanellen ja lyöden ratkaiseva henkilö saa "tappelupukarin" maineen, joka seuraa häntä koko elämän ajan, eikö sodassa tilanne ole lähes sama?
Valtio voi raunioittaa toisen maan ja syyllistyä kansanmurhiin aiheuttaen valtavia tappioita niin omien kuin vihollistenkin sotilaiden keskuudessa – saavuttamatta kuitenkaan muuta kuin väkivaltaisen maineen.
Israelissa on taisteltu jo yli puoli vuotta, ja Ukrainan sota on kestänyt yli kaksi vuotta, eikä meille kenelläkään ole jäänyt epäselväksi se, kuka siihen on syyllinen, ovathan "asiantuntijat" sen meille kertoneet ja jotkut "'tienneet" syynkin siihen.
Meistä jokainen on varmaan tullut ajatelleeksi diktaattoreiden motiiveja ja sitä mistä ne kumpuavat. Mistä nämä yksinvaltiaat yleensä tulevat, ja millä tavoin he ovat saaneet valtuutensa?
Ehkä meidän pitäisikin sen sijaan miettiä sitä mistä ne heidän seuraajansa tulevat, ja mikä heidän motiivinsa on mahtanut olla?
"Sodathan loppuu sotimalla", näin totesi aikoinaan alikersantti Rokka, mutta ehkä hän erehtyi taistelun ja sodan käsitteissä. Taistelut loppuvat taistellen, sodat loppuvat aina aselepoon ja rauhansopimukseen, joka yleensä sisältää jo aiheen seuraavaan sotaan.
Winston Churchillin sanomaksi väitetään lausetta, jonka mukaan "me kaikki tiesimme ettei länsimainen demokratia ole järjestelmänä edes hyvä, mutta siihen meidän on tyydyttävä, koska paremmat eivät toimi."
Ehkä näin on, mutta pelkän toteamisen sijaan voisiko kysymys kuulua; minkä vuoksi ihminen, joka pitää itseään ekosysteemin kehittyneimpänä, ei ole pystynyt kehittämään parempaa yhteiskuntamuotoa kuin kapitalistinen markkinatalous, jota sanotaan "vapaaksi länsimaiseksi demokratiaksi'?
Ehkäpä kysymyksen pitäisi kuulua "minkä vuoksi paremmat eivät toimi?"
Olen viimeisten vuosien aikana seurannut paljon niin Ukrainan sotaa kuin muitakin kahakoita sekä niin sanottujen "asiantuntijoiden" kuin poliitikkojenkin lausuntoja siitä, kenen pitäisi "hävitä tai voittaa" sota, ja havahtunut yhä useammin kuin korvamatona Hectorin äänen; "Hän on sotilas, ei enempää, te häntä moittikaa. Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa. Hän saa ne sinulta ja minulta..."
Olisikohan meillä aihetta esittää useammin kysymys "minkä vuoksi" myös itsellemme.
Arvi Seppänen
Oulu