Turussa käydään parhaillaan kiivasta keskustelua raitiotiestä. Samalla Oulu tekee ehkä vielä merkittävämpää liikettä: se uudistaa ratapihaansa, asemaseutuaan ja Raksilan radan itäpuolista aluetta tavalla, joka kertoo vahvasta tulevaisuususkosta.
Kaupunkien asema ei ratkea vain väkiluvuilla. Se ratkeaa yhä enemmän sillä, millaisen mielikuvan ne luovat päätöksentekokyvystään, kaupunkitilan laadustaan ja kyvystään sitoa kasvua joukkoliikenteen runkoihin.
Oulussa on ymmärretty, että junalla saapumisen kokemus on osa kaupungin käyntikorttia. Kun ratapihan suuri uudelleenjärjestely, asemakeskus ja Raksilan uusi rakentaminen etenevät, kyse ei ole vain liikennehankkeesta. Kyse on koko kaupungin saapumiskokemuksen päivittämisestä 200 000 asukkaan kaupungin tasolle.
Samalla Oulu selvittää mahdollista ratikka- tai superbussikäytävää pohjois-etelä -suunnassa. Vielä tärkeämpää kuin itse väline on se, että kaupunki näyttää ymmärtäneen käytäväpohjaisen kasvun logiikan: ensin varataan runko, sitten sen ympärille rakennetaan tulevaisuuden kaupungin rakenne.
Juuri tässä kohtaa vertailu Turkuun muuttuu kiinnostavaksi. Jos Turku nyt päättää torjua raitiotien ennen kaikkea lyhyen aikavälin talouslaskelmien perusteella, samalla se saattaa sulkea oven yhdeltä mahdolliselta tulevaisuuskuvalta. Oulu taas näyttää rakentavan määrätietoisesti kuvaa kaupungista, joka uskaltaa sitoa keskustan, asemanseudun ja uudet kasvusuunnat samaan strategiseen runkoon.
Voiko tämä muuttaa kaupunkien järjestystä mielikuvissa?
Ei ehkä heti väestötilastoissa. Mutta mielikuvissa ja päätöksentekokulttuurissa kyllä. Jos Oulu onnistuu asemaseudun, Raksilan ja tulevien joukkoliikennekäytävien kokonaisuudessa, se voi hyvinkin alkaa näyttäytyä kaupunkina, joka ottaa Suomen kolmoskaupungin henkistä paikkaa yhä vahvemmin.
Kaupunkien tulevaisuus ei ratkea vain siihen, kuinka monta asukasta niissä tänään on. Se ratkeaa siihen, missä uskalletaan tehdä huomisen rakennetta koskevia päätöksiä tänään.
Hannu Peltomaa
maankäytön asiantuntija, Valkeakoski