Meitä on kahdenlaisia insinöörejä katsomassa Perämeren maisemaa. Minä itse olen jo yli kuusikymmentä vuotta tarkkaillut merta ja pilviä sillä silmällä voisinko laittaa Lounakenttään tai Kuolemannurkalle pikkupyynnin siikasaaliin, tai jopa taimenen toivossa. Seurannut kuinka känsäkätiset ukot ja akat jo useassa sukupolvessa ovat tienanneet elantonsa silakantroolauksella ja lohirysillä kulkemassa.
Milloinka on ollut uhkana teollisuuden päästöt, toisaalla hylkeet ja merimetsot. Aina on kuitenkin tasapaino jotenkin säilynyt, ja känsäkätisetkin jotenkin hengissä selvinneet. Joskus paremmin, joskus huonommin. Sekä tämä vielä suht tuhoutumaton maisema.
Nyt ovat samoille rannoille ilmestyneet insinöörit ruotsista, hollannista, puolasta kuka mistäkin? He katsovat tätä ihan erilaisin silmin. Miten saisi tästä samasta maisemasta revittyä mahdollisimman paljon ja halvalla irti terawatteja sekä kaasukuutioita ”vihreän” energian saamiseksi.
Siinä ei tarvitse välittää lohien nousureiteistä, silakan kutupaikoista eikä känsäkouraisista kalastajistakaan, kun vaan teettämällä kasvottomilla konsulteilla myönteiset yva-selvitykset, jotka sitten virkamiehet toimistoissaan Etelä-Suomessa hyvillä mielin hyväksyvät.
Lopulliset päätökset sitten tekevätkin suuressa salissa turkulaiset ja helsinkiläiset poliitikot, joilla isoin tietous asiasta on puolueen omista, kasvottomista lähteistä, tarvitsematta sen enempää niihin perehtyä. Kunhan sitä nappia painaa mitä on käsketty.
Valtakunnan päälehdessä juttu meidän meremme ankarista ilmasto-oloista. Kuinka vahvimmatkaan jäänmurtajat eivät kuukausikaupalla pysty kulkemaan jopa kolmekymmentä metriä paksuissa ahtojääkentissä. Alueilla, jotka ovat juuri italialaisinsinöörin visioissa satojen myllyjen sijoituspaikkoina. Mitenkähän hänen suunnittelemat ja toteuttamat myllyt ja siirtolinjat siellä selviytyvät, kun ei jäänmurtaja Sisukaan?
Kalevan päätoimittajan kolumni (Kaleva 22.3.) loppuu sanoihin ”Maailma huutaa hiilivapaata ja puhdasta sähköä, siinä vaakakupissa taitaa haitat jäädä höyhenenkevyiksi." Ikävä kyllä näinhän tässä juuri taitaa käydä, vaikkei ainakaan minusta tämä tulevaisuus kovin puhtaalta näytä.
Kyllä ihminen on tyhmä eläin. Ei voi kyllä muuta virkata! Varsinkin me insinöörit.
Mikko Jurvelin
Kattilankallan ja Kellon Kiviniemen asukas