Omistin 1990-luvun alussa perinteisen fiskarin. Keulahytillistä kaunotarta vauhditti Wickströmin bensa-petrolimoottori.
Kolmisylinterinen versio ei ole näistä perinteisistä sisämoottoreista kaikista luotettavimman maineessa. Minut se jätti kerran muun muassa Toppilansalmeen. Matka kotisatamaan Rajahautaan jatkui hinauksessa.
Pienenä tyylivirheenä Olhavasta ostetussa veneessä oli ulkokuoren lasikuitu. Sisätilojen puupinnoilla tuoksui terva.
Lasten syntymän myötä luovuin veneestä. Ostajaksi löytyi silloinen Kansan Tahdon päätoimittaja Eero Matero.
”Kapitalisti on pilannut metsät, merellä on vielä luontoa ja rauhaa”, Matero perusteli ostostaan.
Materon sanat tulivat elävästi mieleen, kun perehdyin Suomen rannikolle tehtyihin merituulivoimasuunnitelmiin. Voi olla, että jo ensi vuosikymmenellä tarjolla on kaikkea muuta kuin koskematonta meriluontoa.
Maisemaa voivat hallita jopa 400 metrin korkeuteen kurkottavat jättimäiset tuulivoimaloiden lavat. Kirkkaalla säällä ne näkyvät useiden kymmenien kilometrien päähän. Ja niitä on paljon.
Suomen merialue jakautuu aluevesiin ja talousvyöhykkeeseen. Rannikkoa lähellä olevat aluevedet ovat Suomen valtion aluetta.
Aluevesien tuulivoimarakentaminen kuuluu Metsähallituksen vastuulle. Se jakaa merituulivoima-alueita hanketoimijoiden käyttöön oman kilpailutusmallinsa mukaisesti.
Talousvyöhyke taas on kansainvälistä merialuetta, jonka taloudelliseen hyödyntämiseen Suomen valtiolla on oikeus. Talousvyöhykkeellä toimintaa on tähän asti ohjannut niin sanottu talousvyöhykelaki.
Se ei ole toiminut merituulivoiman säätelyssä. Sen turvin on luvitettu lähinnä putkien ja kaapeleiden rakentamista.
Tuulivoiman hankekehittäjien kiinnostus Suomen talousvyöhykkeeseen on ollut niin laajaa, että tarvittiin uusia pelisääntöjä. Eduskunta hyväksyi vuoden 2024 lopulla lain, joka mahdollistaa merituulivoiman rakentamisen Suomen talousvyöhykkeelle.
Uuden lain myötä odotetaan, että isot talousvyöhykkeen merituulipuistohankkeet saavat ilmaa siipiensä alle. Ensimmäiset sen mukaiset kilpailutukset on määrä järjestää vuoden 2025 loppupuolella.
Tuulivoimayhtiöiden suunnitelmat ovat massiivisia. Pelkästään yhdellä yhtiöllä, ruotsalaisella OX2-lla on kaavailuissa monen ydinvoimalan verran sähköä jauhavat voimalat eri puolille Pohjanlahtea ja Ahvenanmaan lähialueita.
Pohjoisin hanke on nimeltään Halla. Oulun ja Raahen edustalle nouseva merituulipuisto kattaisi 15 prosenttia Suomen tämänhetkisestä sähköntuotannosta. Hailuodosta matkaa voimalaan olisi 23 kilometriä. Tilaa kokonaisuus vaatisi 570 neliökilometriä.
Merituulivoiman rakentaminen ei vielä ole taloudellisesti kannattavaa. Merellä kilowattitunnin synnyttäminen maksaa tuplat siitä, mitä maalla. Teknologian kehittyessä hintaeron odotetaan kaventuvan.
Teknologian kehittymisen lisäksi investointeja ajaa merelle maatuulivoimaa kohtaan kasvava kriittisyys. Hallitus valmistelee parhaillaan maalle tehtäville tuulivoimaloille valtakunnallista minimietäisyyttä. Tarkka metrimäärä sulkisi pois valtaosan Etelä-Suomeen suunnitelluista tuulivoimapuistoista.
Paine tuulivoiman lisäämiseen siirtyisi entisestään pohjoiseen Suomeen ja merialueille.
Meren talousvyöhykkeelle rakentamista puoltaa se, että lähellä ei ole vakituista eikä loma-asumista. Alueet ovat kaukana mantereesta.
Vaikutukset ympäristöön ja merenkulkuun olisivat suuret. Kärsijöinä olisivat merilinnut, kalat ja merinisäkkäät.
Ympäristön kannalta suurimmat haitat syntyvät rakentamisen aikana. Ne liittyvät pohjan muokkaamiseen, siitä aiheutuvaan veden samentumiseen ja rakennusmeluun.
Oman haittansa voimalat toisivat merenkululle ja myös lentoliikenteelle.
Maailma huutaa hiilivapaata ja puhdasta sähköä. Siinä vaakakupissa haitat taitavat jäävät höyhenenkevyiksi.