Kookas valkoinen hevonen Alexia laukkaa ympyrää Oulun Hevosklinikan maneesissa Äimärautiolla. Samaan aikaan maneesin laitamilla hölkkää kaksi nuorta ja lupaavaa oululaista urheilijaa, Iida Kauppinen ja Anni Marttinen.
Alkamassa on Oulun Ratsastajat ry:n alaisuudessa toimivan Äimän Vikeltäjien viikoittaiset harjoitukset valmentajien Liisi Forsmanin ja Selina Pylvään johdolla.
– Vikeltäminen tarkoittaa tanssillista akrobatiaa liikkuvan hevosen selässä, valmentajat valottavat.
Ennen kuin varsinaisiin akrobatialiikkeisiin päästään, on sekä hevosen että vikeltäjien lihasten oltava lämpimät.
Alkuverryttelyn jälkeen Alexia saa ylleen vikellyspatjan- sekä vyön, jonka kahvoista Iida Kauppinen ja Anni Marttinen ponkaisevat itsensä vuoronperään liikkuvan hevosen selkään.
– Lajia voi harrastaa yksin, parina tai joukkueena. Tänään harjoittelemme yksittäin kür- eli vapaaohjelmia kesän kisoja varten, Liisi Forsman sanoo.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Hyppyjä ja käsillä seisontaa
– Ojenna nilkat. Oikaise ryhti. Hieman ilmavammin. Muista hymy!
Liisi Forsman jakelee vikeltäjille ohjeita maneesin laidalta Selina Pylvään keskittyessä ohjailemaan liinassa liikkuvaa hevosta.
Vapaaohjelmiaan harjoittelevat vikeltäjät vaihtavat ketterin jalanheitoin hevosen selässä rintamasuuntaa 360 astetta, ojentuvat polvivaakaan, kiepsauttavat itsensä hevosen kyljille, nousevat seisomaan, hypähtelevät, ponnistavat itsensä käsilläseisontaan ja lopulta pyöräyttävät itsensä kuperkeikalla tai kärrynpyörällä alas liikkuvan hevosen selästä.
Ensin liikkeitä harjoitellaan hevosen hitaimmassa askellajissa eli käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa.
Liisi Forsman tähdentää, että laji on haastava ja esimerkiksi laukkaavan hevosen selässä tasapainossa seisominen ja hypähtely vaativat tavallisesti vuosien harjoittelun. Iida Kauppisella harrastusvuosia on takanaan kolme, Anni Marttisella puolestaan viisi.
Vahva ja tasainen hevonen
Jos extremelajiksi luokiteltava vikellys vaatii harrastajaltaan voimaa, nopeutta, tasapainoa ja notkeutta, myös vikellyshevoselle on pitkä liuta vaatimuksia.
– Hevoselta vaaditaan terveyttä, hyvää kuntoa ja vahvaa selkää, sillä joukkuevikellyksessä hevosen selässä voi olla kolmekin vikeltäjää kerrallaan. Myös askelten tasaisuus ja rauhallinen luonne ovat tärkeitä ominaisuuksia, Selina Pylväs luettelee ja kiittää samaan hengenvetoon oululaisen Miia Virkkusen Alexian olevan mallikelpoinen vikellyshevonen.
– Sopivan hevosen löytäminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Olemme todella kiitollisia, että saimme näin toimivan hevosen käyttöömme. Toivon mukaan pääsisimme tulevana kesänä Alexian kanssa myös kisoihin.
Kisareissut ovat toteutuessaan pitkiä, sillä laji on marginaalinen ja keskittynyt Etelä-Suomeen.
– Äimän Vikeltäjät on Suomen pohjoisin aktiivisesti ja tavoitteellisesti treenaava vikellysryhmä, Selina Pylväs huomauttaa.
Loputtomasti haasteita
Vuodesta 1994 toimineessa Äimän Vikeltäjissä pyörii tällä hetkellä kaksi ryhmää, joissa kummassakin on kahdeksan vikeltäjää. Uusia harrastajiakin mahtuu mukaan.
– Meillä pyörähti syksyllä uusi ryhmä käyntiin, jossa on vielä parille innokkaalle tilaa. Aiempaa hevos- tai voimistelutaustaa ei tarvitse olla, mutta luonnollisesti vahva kiinnostus molempiin vaaditaan.
Valmentajat tähdentävät, että vikellys ei ole pelkästään hevosen selässä temppuilua, vaan iso osa treeneistä tapahtuu vikellyspukilla. Myös oheisharjoittelulla on suuri rooli.
– Tämä on tosi hauska ja monipuolinen laji, joka tarjoaa loputtomasti haasteita. Ja mikä parasta, vikellys yhdistää kaksi intohimoamme, voimistelun ja hevoset, Anni Marttinen ja Iida Kauppinen summaavat.
Vikellys
Voimistelua liikkuvan hevosen selässä.
Lajia harrastettiin jo antiikin aikana sirkuksissa.
Vikellys oli myös ratsuväessä käytetty koulutusmuoto, jonka avulla kehitettiin ratsastajan tasapainoa ja kykyä seurata hevosen liikkeitä.
1980-luvulla lajista tuli pääasiassa lasten ja nuorten urheilulaji Suomessa.
