Olli Kohonen (Kaleva 3.11./Lukijalta) tuo esille mielipidekirjoituksessa sosiaalityöntekijöiden tärkeää roolia hyvinvointialueiden palveluissa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että sosiaalityön tarve ei vähene työntekijöitä irtisanomalla. Päinvastoin, henkilöstön vähentäminen voi vaikeuttaa avun saamista ja lisätä muiden palveluiden kuormitusta.
Kirjoittaja perustelee kantaansa sillä, että sosiaalityöntekijät tukevat lapsia, perheitä ja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä sekä tekevät yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa. Nämä tehtävät ovat tärkeitä, koska ne voivat ehkäistä ongelmien pahenemista ja vähentää raskaampien palveluiden tarvetta myöhemmin.
Erityisesti kirjoittajan mielestä on huolestuttavaa lasten ja perheiden palveluiden heikentyminen. Jos työntekijöitä on liian vähän, apua tarvitsevat ihmiset eivät välttämättä saa tukea ajoissa. Tämä voi aiheuttaa suurempia ongelmia sekä yksilöille että yhteiskunnalle.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä asiasta ja mielestäni tämä voi heijastua myöhemmin esimerkiksi sijaishuoltoon ja perusteisiin, mihin lapsia sijoitetaan. Olen tietoinen, että esimerkiksi erityisen tason sijaishuollon palveluihin sijoitetaan tällä hetkellä lapsia enenevissä määrin, koska heille ei enää riitä perustason sijaishuollon palvelut.
Alkuperin sote-uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa palvelujen integraatiota ja vähentää sektorirajoista aiheutuvia ongelmia. Nyt sosiaalihuoltolain uudistuksessa pyritään selkiyttämään palveluiden välisiä vastuita ja rajaamaan lastensuojelua viimesijaiseksi palveluksi. Tämä voi synnyttää jännitteen integraatiotavoitteen ja palvelujen eriyttämisen välille.
Toisaalta hyvinvointialueiden taloustilanne pakottaa etsimään säästöjä. Siksi on ymmärrettävää, että toimintoja tarkastellaan kriittisesti. Säästöjä ei kuitenkaan pitäisi tehdä sellaisista palveluista, jotka ovat välttämättömiä ihmisten hyvinvoinnille.
Yhdenvertaisuuden ja säästötavoitteiden näkökulmasta sosiaalihuollon uudistuksissa yhtenä tavoitteena on saavuttaa noin sadan miljoonan euron säästöt hyvinvointialueille. Ammattijärjestöt ja lapsijärjestöt ovat esittäneet huolen siitä, että säästöjen tavoittelu voi heikentää palveluiden saatavuutta ja laatua. On selvää, että varhaisen tuen vahvistaminen edellyttää riittäviä resursseja perustason palveluihin. Mikäli asiakkaiden määrä kasvaa ilman henkilöstön tai palvelujen vahvistamista, voi tavoite varhaisesta tuesta jäädä toteutumatta.
Mielestäni kirjoittaja nostaa esiin tärkeän ongelman. Sosiaalityön tarve ei katoa henkilöstöä vähentämällä, vaan palveluiden on vastattava ihmisten todellisiin tarpeisiin myös taloudellisesti vaikeina aikoina.
Tiina Gilden
sosiaalityöntekijä, sosionomi (AMK), sosionomi (YAMK), YTM, Liminka