Vanhusväestön hoito ja huolenpito on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille. Järjestelmä on kovan paineen alla vanhusten määrän kasvaessa, ja henkilöstöpulan vuoksi. Palveluihin kuuluvat kotihoito, tehostettu palveluasuminen ja omaishoidon tuki.
Kotona asuminen on oivallinen asumismuoto niille vanhuksille, jotka ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin riittävän hyvässä kunnossa pärjätäkseen kotona. Vain noin 15 prosenttia yli 75-vuotiaista on säännöllisen kotihoidon piirissä. Tämä osuus on hyvin pieni, ja todellisuus on jotain muuta.
Kotona pärjääville ja aktiivisille ikäihmisille olisi tarjottava aktiviteetteja ja mielekästä tekemistä. Vuoden 2026 Kulttuuripääkaupunki Oulun ohjelmatarjonta tulisi suunnata tasapuolisesti kaikille ikäryhmille, myös ikäihmisille. Meidän ei myöskään sovi unohtaa laitoksissa olevia, pitkän päivätyön tehneitä.
Yhteiskunta on ajautunut sietämättömään tilanteeseen, kun vanhusten ympärivuorokautisista hoitopaikoista on kova pula. Työssä käyvät kuormittuvat ja ovat tukalassa asemassa hoitaessaan ikääntyvää omaistaan. Tästä kärsii myös työnantaja ja koko yhteiskunta. Omaiset joutuvat ottamaan palkatonta vapaata, ja tämä johtaa heidän köyhtymiseensä sekä työelämästä vieraantumiseen.
Se, mikä olisi yhteiskunnan tehtävä, on sysätty omaisten harteille. Kotitalousvähennyksen pienentymisen takia ikäihmiset eivät enää voi käyttää palveluita samalla tavalla kuin aiemmin.
Yksinäisyyttä pidetään ikääntyvien keskeisenä ongelmana, joka ennen kaikkea rasittaa mielenterveyttä. Yksin jääneitä ja yksinäiseksi itsensä tuntevia on paljon. Yksinäisyyttä aiheuttava elämäntilanteen muutos voi olla esimerkiksi eläkkeelle jääminen, sairastuminen, asuinpaikan vaihtaminen tai pitkäaikaisen elämänkumppanin menettäminen.
Ihminen saattaa ahdistua niin, ettei hän pysty kokemaan yhteyttä toisiin ihmisiin, eikä selviä arkiaskareistaan. Ystävillä on tärkeä osa muuttuvissa elämäntilanteissa, kun yhteiskunta ei pysty hoitamaan velvoitettaan. Osa vanhuksista sietää kuitenkin yksinäisyyttä hyvin ja viihtyy itsensä kanssa. He nauttivat saadessaan elää omannäköistään elämää ja pohtia rauhassa asioita.
Yleensä elämäntilanteen aiheuttama yksinäisyys lievittyy ajan kanssa, kun ihminen sopeutuu muutokseen ja löytää tapoja sosiaaliseen kanssakäymiseen uudessa ja muuttuneessa tilanteessa.
Luin hiljattain hevosten hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Siinä korostettiin hevosten turpakosketusta. Ovatko eläimet meille rakkaampia ja tärkeämpiä kuin ikääntyvät vanhuksemme?
Aivan samalla tavalla ikäihmisille on tärkeä toinen ihminen, eikä läheisyyden tarve katoa ikääntymisen myötä. Ikääntyneitä ei saa eristää laitokseen, jossa he ovat omissa huoneissaan. Poikkeuksena tästä ovat tietenkin voimakkaasti dementoituneet ja siksi aggressiiviset Ikäihmiset. Heitäkään ei saa unohtaa yksinoloon. Ihminen kaipaa koko elinkaarensa ajan toista ihmistä ja seuraa.
Riitta Polvi-Karjalainen
varavaltuutettu (kesk.), seniorineuvoston jäsen, Kempele