Kaupat: Yk­si­näi­nen hal­pa­kaup­pa pyörii ket­ju­jen pu­ris­tuk­ses­sa Hau­ki­pu­taal­la

Eläimet: Lau­ha-lam­mas ilah­dut­taa asuk­kai­ta ou­lu­lai­ses­sa hoi­va­ko­dis­sa

Jääkiekko: Jesse Pul­ju­jär­vi pes­tat­tiin tes­ti­so­pi­muk­sel­la NHL-seu­raan

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Valtion menot on re­vit­tä­vä auki – rahat on lai­tet­ta­va akuut­tien krii­sien hoitoon ja ra­ken­tei­den kor­jaa­mi­seen

Talouden ongelmat ovat lähes ikuisia. Urho Kekkonen julkaisi 1950-luvun alussa useasti mainitun kirjasen ”Onko maallamme malttia vaurastua”. Hän esitti ratkaisuksi valtiojohtoista investointimallia, erityisesti Pohjois-Suomeen.

Edellytyksenä olisi ollut myös kohtuullisuus palkkaratkaisuissa. Kekkonen nojasi ehdotuksensa vähän aikaisemmin julkaistuun teollistamistoimikunnan mietintöön. Siinä todettiin, että meillä oli pulaa työvoimasta, energiasta, pääomista, osaamisesta (R&D) ja ulkoisista markkinoista.

Emme ole saaneet taloutta siihen kuntoon, missä sen pitäisi olla. Muut Pohjoismaat porskuttavat, mutta me jäämme jälkeen. Suomi on ollut monta kertaa tilanteessa, jossa talouden ja politiikan suunta on muuttunut, joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Ongelmat ovat samoja kuin 1950-luvun alussa. Yleensä rahojen loppuminen on tuonut ratkaisuja. Valtion menojen rahoittaminen lainoilla on tulossa tiensä päähän.

"Emme ole saaneet taloutta siihen kuntoon, missä sen pitäisi olla.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.