SViime viikkoina maakunnassa on uutisoitu niin uudesta OYS:sta, Oulaskankaan toiminnan muutoksista kuin sote-yksiköiden arvioinnista. Myös perusterveydenhuollon omalääkäri- ja omatiimi-malli on saanut mediatilaa.
Rivikansalainen voi ihmetellä, jotta mikä tämä yhtälö oikein on.
Oulaskankaan tilanne lienee helpoiten käsitettävissä. Lakimuutosten myötä raskas kirurgia on supistumassa päiväkirurgiaksi ja erikoissairaanhoidon päivystys päättyy. Osaajat etsivät jo nyt uutta työtä.
Mutta valmisteilla olevaan lakiin sisältyy paha puute: maakunnan laajan eteläisen alueen – yli 100 000 ihmisen – perustason yöpäivystys on loppumassa. Pohteen aluevaltuusto on vedonnut eduskuntaan puutteen korjaamiseksi. Hallituspuolueiden aluevaltuutetut ovat lisäksi vedonneet lehtien lukijoihin (äänestäjiin?), sen sijaan että lobbaisivat omia ministereitään, kuten Kalevan pääkirjoituskin (1.11.) toteaa.
Uutta Oulun yliopistollista sairaalaa on rakennettu jo vuosia, vihkiäiset pidetty ja uudet tilat ovat osittain käytössä – niissä korkeissa A- ja B-taloissa, joita ei voi olla huomaamatta. Miljardihanke, jota tehdään lainarahalla.
Miksi uusi sairaala? Ajan hammas on järsinyt vanhaa sairaalaa. Sisäilmaongelmat, epäkäytännölliset tilat, vanha tekniikka, epäonnistuneet rakenteet ovat osaltaan estämässä koko ajan kehittyvän modernin ja teknistyvän sairaanhoidon tarpeita. Huomattakoon silti, että THL:n ennakkotiedon mukaan jo vanhan OYS:n episodituottavuus oli viime vuonna viidenneksi paras kaikista Suomen sairaaloista.
Maallikkokin ymmärtää, että potilaiden kuljettaminen pitkin loputtomia käytäviä vie aikaa ja henkilöstöä. Uudessa sairaalassa jo siirtelyn väheneminen ja yksiköiden sijoittelu nyky- ja tulevaisuuden tarpeiden mukaan sujuvoittaa toimintaa.
Mutta uusi OYS ei ole pelkästään seinä- ja tekniikkahanke. Uuteen taloon siirryttäessä olennaista on työkäytäntöjen ja vanhojen rutiinien muutos niin, että hoito sujuu. Tähän uudet rakenteet antavat mahdollisuuden. Iso joukko OYS:n työntekijöitä onkin ollut mukana työn suunnittelussa.
Jotta Pohde olisi saanut ja edelleen saisi lainaa OYS:n rakentamiseen, valtiovallalle on osoitettava, että lainat pystytään hoitamaan. Se on vaatinut ja vaatii säästöjä, kaikilta Pohteen toimialueilta, OYS mukaan luettuna. Kun OYS valmistuu, tavoite on parantaa erikoissairaanhoidon tuottavuutta 10–15 prosenttia. Se tulee antamaan melkoisen pelivaran vaikkapa perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Sehän on ollut sote-uudistuksen tavoite. Mutta sittenkö vasta?
Monille paikkakunnille kipeitä päätöksiä ovat olleet vuodepaikkojen ja ympärivuorokautisen hoivan vähentäminen. Sitä on korvattu muun muassa kotihoidon ja kotisairaalan rakentamisella, digivastaanotoilla, hoivan etätuella. Kukaan ei ole jäänyt hoidotta, vaikka monenlaista alkusählinkiä onkin ollut.
Juuri nyt pohditaan, millainen olisi paras perusterveydenhuollon verkosto. Onko se osa-aikaisten yksikköjen tiheä verkko, vaiko 3–4 lääkärin yksiköt kohtuullisen lähellä kaikkia? Kumpi olisi parempi, jos perustasoa yritetään vahvistaa, säästöpaineissakin? Jälkimmäinen ainakin mahdollistaisi toimivan omalääkärimallin. Jos vain olisi henkilökuntaa – ja se onkin iso ongelma juuri nyt.
Niilo Keränen
aluevaltuutettu (kesk), Taivalkoski