Kirjoituksessani (Kaleva 7.3./Lukijalta) selvitin, kuinka Suomessa työntekijöiden osallisuus päätöksentekoon ja muut vaikutusmahdollisuudet yrityksessä ja työpaikoilla ovat olennaisesti heikommat kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa. Hallituksen esittämät heikennykset työsuhteiden kestoon ja työsuhdeturvaan vievät Suomea yhä etäämmäksi verrokkimaiden työelämästä.
Hallituksen esitys yhteistoimintalain soveltamisrajan nostosta vähintään 50 työntekijän yrityksiin on erittäin merkittävä työsuhdeturvan heikennys. Työnantajalla olisi velvollisuus neuvotella ja antaa tietoja tuotannollisista ja taloudellisista syistä tapahtuvista liiketoiminnan muutoksista ja irtisanomisista enää vain noin kahdessa prosentissa yrityksistä.
Ruotsissa määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen vaaditaan aina perusteltu syy. Samoin on nykyisin Suomessa. Hallituksen mukaan enintään vuoden määräaikaisen sopimuksen saisi tehdä ilman perusteltua syytä. Hallitus tuntuu kuvittelevan, että työntekijöitä palkataan enemmän, ja että työntekijöitä palkataan ilman perustetta, ilman tarvetta.
Määräaikaisuudet lisääntyisivät erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa. Epävarmuus työstä ja toimeentulosta alentaa uskallusta hankkia lapsia. Ruotsin tilastokeskuksen selvityksen mukaan suurin yksittäinen syy alhaiseen syntyvyyteen oli määräaikaisten työsopimusten yleisyys synnytysikäisten naisten keskuudessa.
Maahanmuuttajiin kohdistuu hyväksikäyttöä perusteettomina ja toistuvina määräaikaisina sopimuksina, syrjintää, jota hallitus on luvannut karsia. Epäilemättä lain muutos lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää.
Hallituksen suunta on muutoinkin väärä. Lähes kolmas osa työvoimastamme on muissa kuin kokoaikaisissa pysyvissä palvelussuhteissa. Se alentaa kulutusta ja mahdollisuutta omaan asuntoon.
Ruotsissa määräaikaisille työsopimuksille vaaditaan aina sijaisuus, sesonki tai muu peruste. Jos työntekijän mielestä perustetta ei ole, tuomioistuin voi määrätä työsuhteen pysymään voimassa, kunnes riita on lopullisesti ratkaistu. Tällaista suojaa ei ole Suomessa.
Suomessa työn vähentymisen vuoksi irtisanottu on tullut ottaa takaisin, mikäli työtä ilmenee neljän, pitkissä työsuhteissa kuuden kuukauden kuluessa. Hallitus on poistamassa tämän velvollisuuden alle 50 työntekijän yrityksissä. Velvoite koskisi enää vain kahta prosenttia yrityksistä.
Ruotsissa takaisinottovelvollisuus kaikissa yrityksissä kestää yhdeksän kuukautta. Toisin kuin Suomessa, se koskee myös määräaikaisia työntekijöitä sijaisia lukuun ottamatta.
Hallitus on esittämässä henkilöön liittyvän irtisanomisen helpottamista. Nykyinen laki edellyttää asiallista ja painavaa syytä. Molempia seikkoja on arvioitava erikseen ja yhdessä. Hallitusohjelmassa esitetään, että ”työsopimuksen päättämiseen riittäisi jatkossa asiallinen syy”. Asiallinen syy täyttyy hyvin helposti, kun huolimattomuuden, virheen tai poissaolon vakavuudesta ei tarvitse välittää. Muutoin muutoksen tarvetta on vaikea ymmärtää.
Laittomasta irtisanomisesta tuomittavilla korvauksilla ja nimenomaan niiden suuruudella on huomattava ennaltaehkäisevä vaikutus harkittaessa työntekijän irtisanomista.
Ruotsissa korvaukset työntekijälle laittomasta irtisanomisesta ovat selvästi korkeammat; työsuhteen keston mukaan 16, 24 ja vähintään 10 vuoden työsuhteissa 32 kuukauden palkan määrä, ja alle kuuden kuukauden työsuhteissakin kuuden kuukauden palkka.
Suomessa vahingonkorvaus on harvemmin yli 10 kuukauden palkka, mistä lain mukaan vielä vähennetään työntekijän työttömyyskorvauksesta 75 tai 80 prosenttia samalta ajalta kuin vahingonkorvausta maksetaan. Vähennyksen jälkeen todellinen korvaus jää harvemmin yli viiden kuukauden palkan, ja sekin verotettuna.
Hallituksen väitteet Ruotsissa ja muualla vuosikymmeniä sitten tehtyjen uudistusten tekemisestä vihdoin Suomessa ovat perättömiä myös työsuhdeturvan osalta.
Kari Kannala
työoikeuteen erikoistunut asianajaja, eläkkeellä, Tornio/Vantaa