Ammattiyhdistysliike on ollut Suomessa liian kesy. Se ei ole taistellut työntekijöille samanlaisia vaikutusmahdollisuuksia kuin Saksassa ja muissa Pohjoismaissa. Kaikissa niissä työntekijöillä on ollut vahva edustus yritysten päättävissä elimissä jo pitkään.
Myös ammattiliittoihin ja luottamusmiehiin perustuva työpaikkakohtainen yhteistoiminta työnantajan kanssa on hyvin järjestetty. Näiden seikkojen vuoksi yrityskohtainen sopiminen ja luottamus toimivat paremmin kuin Suomessa.
Ruotsissa 1980-luvulta lukien yli 25 työntekijän yrityksissä on tullut olla hallituksissa vähintään kaksi työntekijöiden edustajaa. Tanskassa hallitusedustuksen raja on 35 työntekijää. Isommissa yrityksissä työntekijöiden edustajia on valittava kolme.
Henkilöstön edustajien asema on sama kuin muiden hallituksen jäsenten. Vain työriitojen ja työehtosopimusten käsittelyyn he eivät voi osallistua.
Saksassa on perinteisesti työntekijöillä ollut vahva työntekijöiden edustus yritysten päättävissä elimissä. Lisäksi työntekijöillä on ollut oikeus perustaa vähintään viiden työntekijän työpaikalle yritysneuvosto, jota työnantajan kuultava tärkeissä asioissa. Irtisanomisissa on kuultava yritysneuvostoa. Muutoin irtisanominen on pätemätön.
Ruotsin laki myötämääräämisestä työelämässä antaa eräissä erimielisyysasioissa työntekijöille tulkintaetuoikeuden, kunnes asia on sovittu tai ratkaistu oikeudessa. Laki velvoittaa työnantajat neuvottelemaan työntekijöiden kanssa kaikissa yrityksissä ja tärkeimmistäkin asioista.
Suomessa hallintoedustus on ehdollinen, heikko ja koskee vain vähintään 150 työntekijän yrityksiä, jos enemmistöä edustavat henkilöstöryhmät sitä vaativat. Työnantaja määrää, mihin elimeen se ottaa työntekijöiden edustuksena yhdestä neljään henkilöä: hallintoneuvostoon, hallitukseen, johtoryhmään tai muihin elimiin, jotka yhdessä kattavat yrityksen tulosyksiköt. Laki ei siis määrää edustusta hallitukseen eli yrityksen päättävään elimeen.
Suomen yhteistoimintalaki ei koske alle 20 työntekijän yrityksiä. Hallitus esittää alarajan nostoa 50 työntekijään. 98 prosenttia yrityksistä jäisi siten lain velvoittavan yhteistoiminnan, työntekijöiden ja työnantajan vuoropuhelun ja tietojen antamisen ulkopuolelle.
Hallitus on romuttamassa nykyisiä vähäisiä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työpaikoilla. Hallitus antaa esitystensä perusteluista räikeän virheellisen kuvan. Sen esitys paikallisesta sopimisesta merkitsee vain työnantajan vallan kasvua – järjestäytymättömissä yrityksissä.
Hallituksen on tekopyhää siunailla työntekijäjärjestöjen reaktioita. Ne ovat samalla puolustamassa työttömiä ja pienituloisia kohtuuttomia sosiaali- ja työttömyysturvan leikkauksia vastaan.
Kari Kannala
eläköitynyt asianajaja
Tornio/Vantaa