Verohallinto julkaisi viime kuussa pohjoissuomalaisittain poikkeuksellisen kiinnostavan tilaston tuuli- ja aurinkovoiman vaikutuksista kuntatalouteen. Tilasto todistaa vastaansanomattomasti sen, millainen talouden pönkkä tuulivoima tätä nykyä monelle kunnalle on.
Todelliset hannuhanhet löytyvät Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta sekä Lapista. Pyhäjoki kuittaa voimaloista 4,1 miljoonaa euroa vuodessa, Simo 1,6 miljoonaa, Siikajoki 1,3 miljoonaa ja Pyhäntä 830 000 euroa.
Kun odotettu ydinvoimala vaihtui Pyhäjoella veden täyttämäksi montuksi ja tyhjiksi rakennuksiksi ja Pyhäntä menetti talotehtaan, etenkin tuuli tarjoaa nyt kunnille runsaan lohdutuspalkinnon.
Sen lisäksi, että kunta saa voimaloista kiinteistöverotuloja, maanomistajat hyötyvät voimayhtiöiden maksamista maanvuokrista. Ne ylittävät helposti sen tuoton, jonka sama maa tarjoaa vaikkapa metsätalouskäytössä.
Tuuli- ja aurinkovoiman taloudelliset siunaukset ovat huomanneet nekin kunnat, joiden ohi puhtaan energian buumi on toistaiseksi kulkenut vaurautta jakamatta. Tämä näkyy nyt kouriintuntuvasti siinä, millaista vääntöä paraikaa käydään Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavasta, tutummin tuulivoimakaavasta.
Kaavan valmistuminen on viivästynyt. Nyt tavoitteena on, että se olisi maakuntavaltuuston käsittelyssä ensi toukokuussa.
Kaavalta on maakuntaliiton mukaan kaivattu "maksimirakentamisen mahdollistamista". Asia ei yllätä, sen verran paljon miljoonia on jaossa. Kunnilta ei puutu kohteita, mihin nuo eurot voisi suunnata. Juuri kunnista tuleva paine kaavaa kohtaan on nyt kova.
Mutkikkaaksi kaavatyön tekee se, että sekä tuuli- että aurinkovoimalat jakavat mielipiteitä. Voimalat muuttavat maisemaa vähintään useaksi vuosikymmeneksi, tuulivoimalat aiheuttavat lähialueillaan ääntä, pakottavat kaatamaan metsää ja rakentamaan maastoon leveitä kuljetus- ja huoltouria.
Pohjois-Pohjanmaalla tuulivoimasuunnitelmat ovat sananmukaisesti törmänneet Natura-alueisiin, joilla on määrä suojella arvokkaita luontotyyppejä ja uhanalaisia lajeja. Painavat syyt siis puoltavat sekä kasvavaa tuulivoimarakentamista että sen rajoittamista.
Lisääntyvä vähäpäästöinen energia mahdollistaa ne suuret teolliset hankkeet, joita Pohjois-Pohjanmaalla on suunnitteilla monia. Näin vaikkapa Muhoksella ja Raahessa. Jos ei ole energiaa, moni hanke jää suunnittelupöydälle.
Jonkinlaista helpotusta tilanteeseen voi tuoda se, jos tuulivoimarakentamisen painopiste alkaa siirtyä maalta merelle. Merituulipuistotkaan eivät tosin toteudu läpihuutojuttuina, ilman porua.
Kaikkiaan tuuli- ja aurinkovoima avaavat nyt maakunnalle sellaiset mahdollisuudet, ettei niitä kannata laskea läpi sormien. Siksi on syytä hartaasti toivoa, että talous ja ympäristö saadaan tulevassa tuulivoimakaavassa kestävällä tavalla sovitettua yhteen.