Nato valmistelee parhaillaan historiallista päätöstä: puolustusmenojen uusi tavoitetaso on nousemassa nykyisestä kahdesta prosentista viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Luku herättää keskustelua – ja aiheesta. Kyse ei ole pienestä muutoksesta, vaan kokonaisvaltaisesta suunnanmuutoksesta eurooppalaisessa turvallisuuspolitiikassa.
Mutta keskustelun ytimessä ei saa olla pelkkä prosenttiluku. Ytimessä on jotain paljon perustavampaa: todellinen valmius. Kyky puolustaa itseämme ja toisiamme. Kyky ylläpitää rauhaa ja estää sotaa. Kyse on uskottavuudesta ja elintärkeästä pelotteesta, jonka varassa koko Euroopan turvallisuus lepää.
Puolustusmäärärahojen nosto ei ole mikään yksittäinen reagointihetki, vaan vastaus kolmeen perimmäiseen haasteeseen.
Ensinnäkin, kyse on kovasta suorituskyvystä. Sellaisesta sotilaallisesta kyvystä, jolla viestimme Venäjälle yksiselitteisesti: hyökkäys ei kannata. Uskottava voima on tae turvallisuudelle. Vain ennaltaehkäisy toimii silloin, kun toinen osapuoli ei kunnioita diplomatiaa, sääntöjä tai kansainvälistä oikeutta.
Toiseksi, kyse on yhteiskuntien vakaudesta. Nykyajan hybridiuhat, kyberhyökkäykset ja vaikuttamisoperaatiot eivät kohdistu vain armeijoihin, vaan koko yhteiskuntaan. Siksi puolustuksen on ulotuttava myös kriisinkestävyyteen, huoltovarmuuteen ja kykyyn toimia poikkeusoloissa. Turvallisuus ei ole pelkkää aseita – se on myös sähkön saatavuutta, tiedon luotettavuutta ja yhteiskunnan toimintakyvystä huolehtimista.
Kolmanneksi, kyse on transatlanttisen suhteen elinvoimaisuudesta. Vahva ja vakavasti otettava Eurooppa on paras tae sille, että Yhdysvallat pysyy sitoutuneena maanosamme puolustukseen. Turvallisuus on yhteinen ponnistus. Meidän panoksemme ei ole kohteliaisuus vaan välttämättömyys. Vahva Eurooppa vahvistaa koko liittokuntaa.
Venäjän uhka ei ole teoreettinen – se on konkreettinen, systemaattinen ja pitkäkestoinen. Se ei ole poistumassa. Juuri nyt, kun Venäjän asevoimat ovat kiinni Ukrainassa ja sotakoneen kulutus kasvaa, Euroopalla on strateginen ikkuna. Aika toimia on nyt, mutta tämä hetki ei pysy avoinna loputtomiin.
Suomen ja muiden liittolaisten on tehtävä nyt ne valinnat, joita ei voi enää tehdä, kun kriisi on jo ovella. On investoitava siihen, mitä ei voi ostaa hätätilanteessa: aikaa, uskottavuutta ja valmiutta. Meidän on rakennettava puolustus ennen kuin sitä tarvitaan, ja juuri silloin sitä ei todennäköisesti jouduta koskaan käyttämään.
Turvallisuus maksaa. Mutta sen puute maksaa vielä enemmän – ihmishengissä, itsenäisyydessä, tulevaisuudessa. Nyt tehtävät päätökset eivät ole vain reaktioita nykyhetkeen. Ne ovat lupaus tuleville sukupolville: että me ymmärsimme vastuumme. Toivo ei synny toiveajattelusta. Se syntyy teoista. Meidän pitää varmistaa, että Eurooppa pysyy vapaana, vahvana ja turvassa.
Jarno Limnell
kansanedustaja (kok.), sotatieteiden dosentti, Espoo