Myrskyluodon Maija (Stormkärs Maja), Suomi 2024. Ohjaus: Tiina Lymi. Käsikirjoitus: Tiina Lymi pohjautuen Anni Blomqvistin Myrskyluoto-romaanisarjaan. Kuvaus: Rauno Ronkainen. Pääosissa: Amanda Jansson, Linus Troedsson, Tobias Zilliacus, Jonna Järnefelt. – Plaza & Star, Oulu.
Tiina Lymin ohjaama ja käsikirjoittama Myrskyluodon Maija on oikein onnistunut elokuvasovitus suomalaisia vuosikymmenten ajan liikuttaneesta tarinasta.
Ahvenanmaalaiskirjailija Anni Blomqvistin (1909–1990) Myrskyluoto-romaanisarja tuli suuren yleisön tietoisuuteen Åke Lindmanin 1970-luvun puolivälissä ohjaaman Myrskyluodon Maija -tv-sarjan myötä.
Ruotsinkielinen tv-sarja on ollut Ylen kaikkien aikojen toivotuimpia uusintoja, ja Yle Areenassa se on tietysti katsottavissa tälläkin hetkellä.
Lasse Mårtensonin tv-sarjaan säveltämä musiikki on jäänyt elämään niin vahvasti, että teemasävelmä on pitänyt ottaa mukaan myös uutuuselokuvaan.
Teemalla ei tosin ratsasteta sen kummemmin, vaan se on löytänyt paikkansa tyylikkäänä pienenä kunnianosoituksena Lauri Porran uusien sävellysten lomassa.
Jos Lindman luotti ahvenanmaalaisiin amatööreihin, on Lymi valinnut pääosiin verrattain tuoreet kasvot länsinaapurista.
Maijaa näyttelevä Amanda Jansson tunnetaan parhaiten Ohuella langalla -draamasarjasta, ja Jannena nähtävä Linus Troedsson on tehnyt uraa lähinnä teatterissa.
Näyttelijät ovatkin erinomaisia. Etenkin Jansson tavoittaa taruolentoihin uskovan, ajatuksiinsa unohtuvan ja herkästi mielensä pahoittavan Maijan upeasti.
Maija on vielä nuori tyttö, kun vanhemmat sopivat hänen ja kalastajanuorukaisen Jannen naimakaupoista. Saatuaan sormuksen sormeensa Maija juoksee karkuun. Hän on jo ihastunut toiseen.
Häitä toki vietetään sitten aikanaan. Liiton virallistamisen jälkeen nuoripari ryhtyy rakentamaan yhteistä kotia kallioluodolle kauas ulkosaaristoon, jossa Jannella on parhaat edellytykset harjoittaa ammattiaan.
Vaikka Maijalla on omanlaista luonteikkuutta, Janne pitää hänestä juuri sellaisena. Yhteinen sävel löytyy lempeän huumorin kautta ja kehittyy vähitellen rakkaudeksi.
Vuosien varrella perhe kasvaa ja ilonaiheita riittää. Elämä meren ympäröimänä on kuitenkin rankkaa, eikä suurelta surultakaan vältytä.
Koettelemusten myötä Maija varttuu vahvaksi ja itsenäiseksi naiseksi. Heti ensi töikseen hän kyseenalaistaa oletuksen, että mies perheen päänä huolehtii kaikista raha-asioista.
Maijan moderneista piirteistä huolimatta elokuva on varsin uskollinen alkuperäisteoksen hengelle. Siinä missä kirjoissa kuvataan arkiaskareita sivukaupalla, elokuvassakin touhutaan jotain koko ajan.
Kriitikko kiteyttää
Ehdotonta plussaa: Näyttävä ja tunteikas historiallinen draama päivittää suomalaisille rakasta tarinaa tyylillä. Ruotsalainen Amanda Jansson tekee pääosassa erinomaista työtä.
Pientä miinusta: Oolannin sodan tuominen saarelle saa turhankin suuret mittasuhteet. Kahden tunnin ja 43 minuutin kestossa ei silti ole juurikaan liikaa.
Näkyvin ero on lopulta Oolannin sodan käsittelemisessä. Kirjassa sota pysyttelee taustalla, mutta elokuvassa englantilaiset sotilaat jäävät saarelle pitkäksi aikaa. Ehkä jopa liian pitkäksi aikaa.
Visuaalisesti Myrskyluodon Maija on komeaa katsottavaa, vaikka muutamat digitaalitehosteet silmään pistävätkin. Kuvaus tekee kunniaa luonnolle, ja ajankuvakin toimii pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Minne katosivat reiät?
Räkä ja Roiskis, Suomi 2024. Ohjaus: Teemu Nikki. Käsikirjoitus: Ilja Rautsi Juice Leskisen lastenkirjojen pohjalta. Pääosissa: Hugo Komaro, Urho Kuokkanen, Pekka Strang, Kati Outinen, Elina Knihtilä, Marja Packalén, Sampo Sarkola, Petteri Pennilä ja Matti Onnismaa. – Plaza & Star, Oulu.
Muusikko-sanataituri Juice Leskistä (1950–2006) ei ehkä muisteta ensisijaisesti lastenkirjoistaan, mutta sellaisiakin hän ehti kirjoittaa. Veljekset Räkä ja Roiskis seikkailivat kaikkiaan kolmessa eri teoksessa, jotka julkaistiin 1990-luvulla.
Nyt Räkä ja Roiskis (Hugo Komaro ja Urho Kuokkanen) pääsevät myös valkokankaalle. Teemu Nikin ohjaama koko perheen elokuva on mahtava spektaakkeli, jossa lasten salapoliisitarina yhdistyy kutkuttaviin scifi-elementteihin.
Käsikirjoittaja Ilja Rautsi on säilyttänyt tarinassa juicemaisen sanakikkailun ja ajankohtaisten ilmiöiden kommentoinnin.
Pojat matkustavat mummonsa (Marja Packalén) luokse Suuvedelle, ja jo saapuessa esiin tulee erikoisuuksia: miksi kaikki hymyilevät oudosti? Kaupungista on sitä paitsi kadonnut reikiä! Veljekset pääsevät kummallisuuksien jäljille paikallisen hammaslääkärin, Migrén Juniorin (Pekka Strang), vastaanotolla.
Elokuvan helmiä ovat nuoret Kuokkanen ja Komaro, joista jälkimmäinen teki väkevän roolin jo Jani Volasen Munkkivuori-sarjassa. Muutos suomalaisten lapsinäyttelijöiden ammattitaidossa, jos niin voi sanoa, on viime vuosina ollut häikäisevä.
Aikuiset taas ovat tässä tarinassa vähintäänkin outoja. Sampo Sarkolan tulkitsema hassu toppahaalarimies ja Elina Knihtilän kunnanjohtaja ovat hykerryttäviä hahmoja.
Ohjaaja Nikiltä on lupa odottaa omaperäistä. Hänen viimeisimmässä ohjauksessaan, pikimustassa Peluri-komediassa (2023), nähtiin paljon samoja näyttelijöitä kuin nyt.
Koko perheen elokuvan kyseessä ollessa omaperäisyys onkin silkkaa plussaa. Scifi-elementtien ja Santtu Toivolan mielikuvituksellisen lavastuksen ansiosta sen uskoisi uppoavan laajalla skaalalla alakouluikäisiin. Myös Anna Vilppusen puvustus ansaitsee ehdottomasti maininnan.
Räkä ja Roiskis ei vähääkään vähättele lapsikatsojaa, ja juuri siksi se on aikuisellekin nautinnollista katsottavaa.
Keskiajan verilöyly väkisin modernisoituna
Stockholm Bloodbath, Ruotsi 2024. Ohjaus: Mikael Håfström. Käsikirjoitus: Nora Landsrød ja Erlend Loe. Pääosissa: Claes Bang, Alba August, Sophie Cookson, Mikkel Boe Følsgaard, Jakob Oftebro, Matias Varela, Emily Beecham. Kesto: 2 h 30 min. – Plaza, Oulu.
1500-luku oli suurten muutosten ja myllerrysten aikaa Pohjoismaissa. Mikael Agricolan aikainen Suomi oli tuolloin vielä kiinteä osa Ruotsin valtakuntaa. Ruotsi kävi sotaa Tanskan kanssa maansa herruudesta.
Stockholm Bloodbath kertoo historiallisesta verilöylystä 7.–10. marraskuuta 1520, jonka Tanskan häikäilemätön kuningas, Kristian II (1481–1559) alias Kristian Tyranni (Claes Bang) pistää täytäntöön.
Pääsyinä tähän olivat vallanhimoisen Kristianin halu tukahduttaa Ruotsin aateliston ja kansan parissa kytenyt kapinamielisyys sekä pelotella heitä. Lopputuloksena Kustaa Vaasa (1496–1560) nousi tanskalaisia vastaan, ja Ruotsi irtautui lopullisesti Kalmarin unionista.
Elokuvan keskiössä on kaksi sisarusta, Freja ja Anne Eriksson (Alba August ja Sophie Cookson), joiden perhe murhataan julmasti tanskalaisten toimesta. Neitoset vannovat kostoa. Elokuvan juoni koostuu pitkälti tanskalaisten juonitteluista ruotsalaisten pään menoksi.
Ohjaajaksi on kiinnitetty ruotsalaissyntyinen Mikael Håfström (Pahuus, 1408, The Rite) jolla on kokemusta vaativista Hollywood-tuotannoista.
Vaikka Stockholm Bloodbath on kuvattu ja tuotettu Ruotsissa, se on silti näytelty englannin kielellä. Valinta on tehty maksimaalista kaupallista menestystä silmällä pitäen.
Keston ylipituuden ja monien eri juonikuvioiden vuoksi lopputulos on turhan kahtiajakautunut.
Liiallinen modernisointi henkilöhahmojen esittelyissä ja vuorosanoissa alkaa hiljalleen häiritä. Lisäksi komediaa on ympätty väkisin mukaan. Eri lajityyppien ja kerronnallisten sävyjen sekamelska eivät siis sulaudu täysin onnistuneesti.
Näyttelijätyö on vankkaa kautta linjan. Bangin ja Emily Beechamin kaltaisten kansainvälisten tähtien panos tuo lisäuskottavuutta.
Koska veristä väkivaltaa esiintyy runsaasti, varoituksen sana on paikallaan koskien herkimpiä katsojia.
Kylmän kaupungin kasvatit
Mun kaupunki, Suomi 2024. Ohjaus: Joonas Pirttikangas. Pääosissa: Marcus Lukkarila, Henri Finström, Henrik Karjalainen. – Star, Oulu.
Ilman elokuvasäätiön tukea valmistuneet kotimaiset indie-elokuvat alkavat olla jo vakionäky meikäläisillä kankailla. Ja hyvä niin, todistavathan ne tekijöidensä omistautumisesta ja oma-aloitteisuudesta.
Viime vuonna historiallinen draama Lapua 1976, jolta säätiötuki evättiin, kipusi katsotuimpien kotimaisten joukkoon, mikä todistaa että indiellä voi olla myös yleisöpotentiaalia.
Kemiläisen Joonas Pirttikankaan kotikaupungissaan toteuttama Mun kaupunki on ilmeinen intohimoprojekti, selvästi hyvin niukalla budjetilla kasattu, mutta omakohtainen elokuva. Sen kerrotaan perustuvan osin Pirttikankaan ja tämän tuttavien omiin kokemuksiin.
Mun kaupunki on kuin fiktiivinen sukulainen Joonas Neuvosen kohudokumentille Reindeerspotting (2010), joka kuvasi rovaniemeläisten narkomaanien elämää. Jälleen ollaan pohjoisen kaupungin nurjalla puolella, jossa ikuinen kaamos tuntuu vallitsevan ihmisten sieluissa.
Eddie (Marcus Lukkarila) on 17-vuotias wannabe-gangsteri, jolla on kova hinku todistaa olevansa jotain pikkukaupungin ahtaassa alamaailmassa.
Nuorukainen pääseekin isompiensa kyydissä diilaamaan ja suorittamaan raa'an väkivaltaista velanperintää. Holtiton aggressio ja harkintakyvyttömyys upottavat Eddien vähä vähältä itse kaivamaansa kuoppaan.
Mun kaupungin suurimmat valtit ovat kaunistelematon aitous sekä visuaalinen silmä. Esa Jussilan yleissävyltään oranssinpunertava kuvaus oivaltavine valaistusratkaisuineen ottavat kaiken mahdollisen irti rajallisista resursseista.
Omalla tavallaan elokuvan niukat puitteet myös tukevat tarinan teemaa näköalattomuudesta ja ahtaassa loukussa pyörimisestä. Toisaalta monet kohtaukset jättävät hieman staattisen asetelmallisuuden vaikutelman.
Käsikirjoituksen ja dramaturgian puolella olisi vielä petrattavaa. Edetessään juonen syy- ja seuraussuhteet muuttuvat yhä sekavammiksi ja vaikeammin hahmotettaviksi.
Syöksykierteen ankeus jättää muutamista valonpilkahduksista huolimatta elokuvan tunneskaalaltaan varsin yksinuottisen painostavaksi. Kuvattuun maailmaan tämä toisaalta sopiikin.
Sisarusten särkymätön side
Häivähdys purppuraa (The Color Purple), Yhdysvallat 2023. Ohjaus: Blitz Bazawule. Käsikirjoitus: Marcus Gardley perustuen Alice Walkerin romaaniin ja musiikkinäytelmään. Pääosissa: Taraji P. Henson, Danielle Brooks, Colman Domingo, Corey Hawkins, H.E.R., Halle Bailey, Aunjanue Ellis-Taylor ja Fantasia Barrino. Kesto: 2 h 21 min. – Plaza & Star, Oulu.
Amerikkalaisen Alice Walkerin Pulitzer-palkittu romaani Häivähdys purppuraa oli ilmestyessään (1982) kirjallinen ilmiö. Rodullisesti alati kuohuvassa Yhdysvalloissa se on ollut myös sensuuriviranomaisten hampaissa johtuen graafisista väkivallan kuvauksistaan.
Tämä jo sarjassa toinen filmatisointi – ensimmäisestä vastasi menestysohjaaja Steven Spielberg vuonna 1985 – on poiminut aineksia erityisesti vuonna 2005 nähdystä musikaalista.
Vuoteen 1909 sijoittuva rankka tarina kertoo teini-ikäisen Celie Harriksen (Phylicia Pearl Mpasi) ja hänen sisarensa Nettien (Halle Bailey) kasvutarinan. Heidän Alfonso-isänsä (Deon Cole) on todellinen ihmishirviö, joka raiskaa Celie’tä toistuvasti.
Raiskauset ovat aiheuttaneet Celielle jo kaksi raskausta ja lasta, jotka Alfonso on anastanut häneltä. Kaiken huipuksi Celie pakotetaan menemään naimisiin paikallisen viljelijän, Albert ”Mister” Johnsonin (Colman Domingo) kanssa.
Kun Nettie joutuu Alfonson seksuaalisten lähentelyjen kohteeksi, hän pakenee. Murheen murtamat sisarukset lupaavat pitää yhteyttä kirjeitse.
Eri käänteet seuraavat aikuisen Celien (Fantasia Barrino) perhettä, hänen jälkeläisiään ja uusia liittolaisia. Niihin mahtuu monenmoisia vääryyksiä, mutta myös ilon ja onnen hetkiä.
Tämä draamamusikaalin kuosiin puettu uusfilmatisointi ei ollut välttämätön. Rodulliseen tasoarvoon ja syrjimättömyyteen pyrkivällä aikakaudella se puolustaa silti täysin paikkaansa, eikä jää jälkeen Spielbergin versiosta.
Blitz Bazawulen ohjaama ja Marcus Gardleyn käsikirjoittama filmatisointi on komea ja riipaiseva. Loistava näyttelijäkaarti tukee tätä koukuttavaa ja voimaannuttavaa tarinaa.
Elokuvan teema naisten välisestä särkymättömästä siteestä sorron edessä ei vanhene koskaan.