Päätoimittajan kolumni: Viina vie urat, perheen ja ter­vey­den, mutta mitäpä siitä?

Vanhat kuvat: Lu­mi­lau­tai­lun suosio nousi 2000-lu­vul­la ja nuoriso väsäsi omia hyp­py­rei­tä

Luitko jo tämän: Kym­me­nen ou­lu­lais­opet­ta­jat ker­to­vat, että van­hem­mil­ta tulee rajuja ja asiat­to­mia vies­te­jä

Mainos: Mitä enemmän tiedät sitä helpommin äänestät, tilaa tästä Kaleva Digi + Lehti 2 kk 59,90 euroa

Kolumni
Tilaajille

Toi­ve­ajat­te­lu vaivaa hal­li­tus­ta toi­sen­sa jäl­keen, ja siksi olemme nyt on­gel­mis­sa

Energiakriisi, suomalaisten ikärakenne, julkinen talous ja ilmastonmuutos ovat esimerkkejä isoista kysymyksistä, joissa toivomisen sijaan olisi tarvittu tarttumista. Onneksi yhdessä asiassa toivotaan toivotaan -mentaliteetti ei ole päässyt vallalle, kirjoittaa päätoimittaja Sanna Keskinen.

Kun olin lapsi, pyöri televisiossa suosittu MTV:n musiikkiohjelma Toivotaan toivotaan, jossa yleisö sai toivoa sen ajan huppuartistien kappaleita. Vaikka omat muistikuvani ohjelmasta ovat varsin hatarat, on ohjelman nimi muodostunut osaksi suomalaisten kollektiivista muistia. Se putkahtelee esiin milloin missäkin sopivassa tai epäsopivassa yhteydessä ja käyttötarkoituksessa.

Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että "toivotaan toivotaan" on hyvä sanapari kuvaamaan myös suomalaisen politiikan isoa linjaa.

Liian monta isoa yhteiskunnallista ongelmaa on yritetty ratkoa ikään kuin toivomalla, että ongelma häviää.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.