Maailmanlaajuisen suurkatastrofin todennäköisyys lienee luokkaa kerran sadassa vuodessa, mikä yleensä mielletään vasta sadan vuoden päästä konkretisoituvaksi. Todellisuudessa riski on kuitenkin joka vuosi sama. Keskeisimpien uhkien, massiivisen aurinko- tai tulivuorenpurkauksen ja tavanomaisen sodan rinnalle on noussut myös hybridivaikuttaminen, joka äkillisyytensä vuoksi voi olla erityisen lamauttava.
1800-luvun puolivälissä tapahtuneen voimakkaan aurinkopurkauksen toistumisen on arvioitu voivan raunioittaa sähköverkot ja monet elektroniset järjestelmät pitkäksi aikaa. Tietojärjestelmien romahtaminen pysäyttäisi maksuliikenteen ja logistiikan, jolloin terveydenhuolto lakkaisi toimimasta.
Verkkohyökkäyksillä voidaan aiheuttaa vastaava tilanne. Pitkälle digitalisoituneena terveydenhuolto on erityisen haavoittuvainen, jolloin moni olisi nopeasti hengen hädässä. Näin vakavia uhkia ei voida sivuuttaa, mutta keskustelu huoltovarmuudesta on jäänyt lopulta toissijaisten talousasioiden varjoon.
Terveydenhuollon varautumisen keskeisimmät edellytykset ovat rakenteiden yksinkertaistaminen, hoidon ja lääkkeiden maksuttomuus sekä valmius toimia ilman digitaalisia apuvälineitä. Samoista lähtökohdista ratkeaisivat soten muutkin ongelmat. Vaikeutena on kuitenkin saada puolueet luopumaan suorista ja epäsuorista eduistaan kansalaisten hyväksi.
Lääkehuolto kannattaisi varmentaa siten, että valtio hankkisi reseptilääkkeet isoina erinä, jotka hajautettaisiin ennakoidun tarpeen mukaan suoraan terveyskeskusten ja sairaaloiden yhdistettyihin jakelu- ja varmuusvarastoihin. Näin ne olisivat parhaassa turvassa ja valmiiksi lähellä potilaita, jolloin niiden jakelusta ei voisi tulla pullonkaulaa. Maksuttomina ja ilman välikäsiä lääkkeiden käsivaraiseen jakeluun siirtyminen kävisi sujuvasti. Apteekkien myynti painottuisi Itsehoitolääkkeisiin.
Maksuttomana omalääkärijärjestelmä kykenisi toimimaan kohtuullisesti ilman digitaalisia apuvälineitä. Omalääkäri muistaisi eniten apua tarvitsevien potilaiden vaivat sujuvasti ja vastaanotto voisi sijaita miltei missä tahansa. Tarpeen mukaan lääkäreillä voisi olla myös peruslääkepakki eläinlääkäreiden tapaan.
Terveydenhuollon maksuttomuuden tuottama rakenteiden pelkistyminen olennaiseen olisi myös taloudellista. Maksujen keskittäminen verotukseen poistaisi valtavan määrän rahoitus-, laskutus-, korvaus-, perintä-, tuki- ja sääntelybyrokratiaa ja lääkejakeluketjun lyhentyminen äärimmilleen voisi jopa puolittaa yleisimpien reseptilääkkeiden hinnat.
Näkökulma pitää siirtää rahasta ja osaoptimoivista leikkauksista kaikissa oloissa toimivan, yksinkertaisen ja taloudellisen terveydenhuollon kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Ratkaisut eivät saa jäädä vaivihkaa ajopuuna etenevän muutoksen jalkoihin. Miksi ei annettaisi maksuttomuuteen kytkeytyvän valinnanvapauden ratkaista terveydenhuollon markkinaosuudet demokraattisesti kansalaisten tarpeiden ja mieltymysten mukaan ilman puolueiden iänikuista sorkkimista?
Kalevi Salonen
ekologi, Kaustinen
Mika Seppälä
yleislääketieteen erikoislääkäri, Keuruu