Perusopetuksen tekninen työ nousi esiin Kalevassa (8.11. ja 16.11.) Tekniikan alojen osaajapula on suuri haaste Suomelle nyt ja tulevaisuudessa. Yritysten ja kansantaloutemme tulevaisuus riippuvat siitä, kuinka hyvin nuoret innostuvat tekniikan alojen opinnoista, niin ammatillisesta koulutuksesta kuin korkea-asteesta.
Innostuksen luominen on aloitettava jo peruskoulussa, koska oppilaat tekevät sen jälkeen jatko-opintovalintojaan. Teknisen perusosaamisen kehittämisestä vastaa erityisesti tekninen työ, joka liittyy liki kaikkiin tekniikan aloihin; metalli-, puu-, kone- ja sähkötekniikka, automaatio, robotiikka, tietokoneavusteiset työstö- ja valmistusmenetelmät, tekninen suunnittelu ja niin edelleen.
Tekninen työ on vuodesta 1998 lähtien ollut osa käsityöoppiainetta yhdessä tekstiilityön kanssa. Nykyisen opetussuunnitelman (2016) myötä ne ovat aiempaa kiinteämmin sidoksissa toisiinsa. Tämä on epäonnistunut ratkaisu, sillä se ei tutkitusti motivoi oppilaita. Iso ongelma on myös teknisen työn opettajankoulutuksen lakkauttaminen, minkä takia Suomi on käytännössä luopumassa tekniikan opetuksesta peruskoulussa.
Teknisen työn pohjalle on luotava itsenäinen tekninen työ ja teknologia (TTT) -oppiaine. Tarveperusteista yhteistyötä kannattaa jatkossakin tehdä. TTT:n on oltava kaikille yhteinen oppiaine. Vaihtoehtoisuus tekstiilityön kanssa johtaisi tasa-arvo-ongelmaan: perinteisten rooliodotusten takia moni tyttö voisi jättää valitsematta teknologista sivistystä kehittävän TTT:n, vaikka tekniikan aloilla tarvitaan myös naisten osaamista.
TTT:n avulla voidaan myös ehkäistä niiden oppilaiden syrjäytymistä, joiden vahvuudet ovat erityisesti käytännön opiskelussa.
Keskeistä on myös käynnistää TTT-opettajankoulutus, joka sisältää teknisen työn sisältöjen lisäksi perusosaamisen luonnontieteistä ja niin sanotusta insinööritaidoista (engineering).