Mitä tapahtuu, kun nuoren kertomus avun pettämisestä asetetaan saman keskustelun lähtökohdaksi nuorille, kasvatuksen ammattilaisille ja poliittisille päättäjille?
Goodwin Societyn TABU Summitissa 15. lokakuuta teimme näin. Paneeli alkoi nuoren kokemuksesta: apua oli pyydetty toistuvasti, mutta turvallisuus ei ollut palautunut. Nuorten edustajat määrittelivät, mitä aikuisilta tarvitaan. Arjen ammattilaiset kuvasivat, missä auttamisen ketju katkeaa. Sen jälkeen päättäjiltä kysyttiin ratkaisuja ja henkilökohtaisia sitoumuksia. Tämän jälkeen nuoret arvioivat kuulemaansa.
Tämä rakenne oli tietoinen viestinnällinen teko. Nuorten kokemuksista tuli perusta, jota vasten aikuisten vastauksia voitiin arvioida. Päättäjien puhe ei jäänyt keskustelun viimeiseksi sanaksi.
Paneeli toi näkyviin ristiriidan, johon politiikan on vastattava. Aikuiset voivat hoitaa omat tehtävänsä ja lapsi jäädä silti ilman toimivaa apua. Selvittely voidaan päättää, vaikka lapsi pelkää yhä. Ilmoitus voidaan tehdä, vaikka lapsen arjessa läsnä oleva aikuinen jää tietämättömäksi avun etenemisestä. Vanhempi voi joutua pitämään kokonaisuutta koossa silloinkin, kun mukana on useita ammattilaisia.
Nuorten vaatimus oli selvä: turvallisuuden rakentaminen kuuluu aikuisille. Apuun on voitava luottaa myös ensimmäisen keskustelun jälkeen.
Ammattilaisten puheenvuorot avasivat myös kasvatuksellisen tehtävän. Väkivaltaa käyttävän lapsen toiminnan on muututtava. Siihen tarvitaan hänen ympärillään olevien aikuisten yhteistyötä ja tarvittaessa perheen tukea. Yhteistyön rakentamista ei voi aloittaa vasta kriisissä.
Poliittisesti merkittävää oli, että kasvatuskumppanuudelle ja kasvatusstrategialle löytyi tukea sekä hallituksen että opposition puolelta. Niitä esitettiin osaksi lapsistrategian toimeenpanoa ja tulevaa hallitusohjelmaa. Tuen on nyt näyttävä puolueiden ohjelmatyössä ja valmiutena sopia toimeenpanosta.
Tätä mahdollisuutta ei saa hukata tapahtuman jälkeisiin kiitoksiin. Lasten kokemukset on kuultu, avun katkokset tunnistettu ja poliittinen väylä avattu. Seuraava kysymys kuuluu puolueille: mitä teette kuulemanne perusteella?
Esitämme vuoden 2027 hallitusohjelmaan kansallisen kasvatusstrategian valmistelua osana lapsistrategian toimeenpanoa. Siinä on sovittava, miten kodin, koulun, harrastusten, verkon ja palvelujen aikuiset kantavat kasvatusvastuuta yhdessä. Vastuun jatkuvuudelle tarvitaan nimetyt toimijat, voimavarat ja seuranta, jossa onnistumista arvioidaan lapsen turvallisuuden ja avun toimivuuden perusteella.
TABU Summitissa nuoret palasivat arvioimaan aikuisten vastauksia. Sama asetelma pitää säilyttää poliittisessa jatkotyössä. Puolueiden on pystyttävä kertomaan heille, mikä kuulemisen seurauksena muuttui. Muuten aikuiset ovat jälleen saaneet keskustelunsa päätökseen, ja lapsi tai nuori jää odottamaan apua.
Riina Law
toiminnanjohtaja, Goodwin Society ry
TABU (Together Against Bullying United)