Kalevan urheilutoimittaja Kai Nevalan esseen otsikko 7.10. oli ”Älypuhelin luo kaaoksen aivoihin ja tappaa älyn". Koruton lause, jonka väitettä hetken pohdin. Nevala puhuu ilmeisesti kokemuksistaan työssään ja elämässään, jossa on kohdannut ja kohtaa paljon erilaisia toimijoita. Samalla tavoin me muutkin, suuri enemmistö kansalaisista, maailmaa mittailemme.
Jos esseen sanoma on jonkun mielestä turhan ronski, niin pohtikaamme, miten itse koemme nykyisen menon ja mitä myös vastuullinen media siitä yhä useammin kertoo. Uskon, että monen lukijan mielestä tässä mobiilimaniassa on jotakin vialla. Ne, jotka ovat sen pauloissa, ovat itse tehneet huonon valintansa. Ne, jotka eivät ole siihen sortuneet, vaan soveltavat viisaasti sen tuomia etuja elämäänsä, kokevat muita useammin mielenrauhaa, terveyttää, onnellisuuttakin. Hommat on heillä hoidossa
Esseessä todetaan, että ”Kärsimättömyys, kiivaus, kyvyttömyys läsnäoloon, aloitekyvyn heikkeneminen, ärtyneisyys ja haluttomuus liikuntaan horjuttavat yhteiskunnan rakenteita.” Uskon yhä useamman meistä kohtaavan eri ikäluokkien nykymenossa yllä kuvatun kaltaisia piirteitä. Miksi näin?
Liian monet kokevat jäävänsä syystä tai toisesta ulkopuolisiksi ja hätääntyvät. Vuosia on maamme tuottavuuden kehitys ollut pysähdyksissä ja jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista. Yhdessä tekemisen, yhteistyön ja yhdessä onnistumisen ilo on asteittain kuihtunut.
Luonto kärsii ja ilmasto reagoi. Ahneus on kovettanut markkinatalouden ja keskittää omistusta. Yhteiseen ponnisteluun motivoivaa ilmapiiriä on edelleen heikentänyt hallituksen sinänsä välttämätön toimi vähentää maamme kasvavaa velkaantumista. Aikomus on toteuttaa se ottamalla kylmästi vähäosaisimmilta ja tietoisesti antamalla lisää suurempia ansiotuloja ja samalla usein myös merkittäviä pääomatuloja nauttiville.
Hallitus on poliittisessa touhuilussaan unohtanut, että kansalaiset ovat ihmisiä, joiden enemmistön arvoissa tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja reiluus edelleen ovat hyvin tärkeitä hyvän hallinnon elementtejä.
Väestömme enemmistön turvallisuuden tunne ja mielenrauha perustuvat reilusti toimivaan, kunnioitusta ansaitsevaan, demokraattiseen hallintoon. Hyvin toimeentuleville oma vauraus tuo vielä lisäturvaa.
Kun hallituksen tahto ja rohkeus eivät riitä edes näinä kriisivuosina nostamaan niiden verotusta, joille ainoa siitä syntyvä haitta olisi omaisuuden kasvun hidastuminen, on sellaisen hallituksen syytä väistyä. Epäreiluus ja kuppikuntaisuus eivät lisää yhteistä vastuunkantoa ja toimintamotivaatiota yhteiskunnassamme.
Nyt liian monelle ”mikkään ei oo mittään ja kukkaan ei oo mikkään”. Unohdetaan tällainen elämänasenne ja opetellaan elämään toisiamme kunnioittaen ja viisautta arvostaen.
Voimapolitiikka ja rahan pakkomielteinen haaliminen vievät elämästä ilon, onnen ja yöunet. Saman tempun vähäosaisille tekee köyhyys!
Veikko Hulkko
Oulu