Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Jääkiekko: Kärpät ru­tii­ni­voi­tol­la kiinni ko­ti­etuun – Seu­raa­vak­si edessä tup­la­pe­lit HIFK:ta vastaan

Hyvinvointialueet: Me­ri-Lap­pi pohtii eroa­van­sa Lapista ja liit­ty­vän­sä Poh­tee­seen

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Essee
Tilaajille

Essee: Äly­pu­he­lin alkaa olla yksi ruu­mii­no­sam­me – Voisiko joku olla huo­lis­saan tästä myös ai­kuis­ten ad­dik­tio­na?

Kärsimättömyys, kiivaus, kyvyttömyys läsnäoloon, aloitekyvyn heikkeneminen, ärtyneisyys ja haluttomuus liikuntaan horjuttavat yhteiskunnan rakenteita.

Meillä on päässämme neurologinen kaaos. Aivojemme liikennevalot eivät pysty estämään jatkuvia ruuhkatilanteita, risteyksissä ajettuja rajuja kolareita sekä holtittomia kaistanvaihtoja, jarrutuksia, kiihdytyksiä ja päättömiä peruutuksia. Kaikki tapahtuu sankan sumun keskellä.

Tämä katastrofialue syntyy oman käden kautta, sillä kädessämme on älypuhelin, joka lähettää toistuvia signaaleja aivoihimme. Älypuhelin alkaa olla fyysinen ruumiinosa kätemme jatkeena – eikä tämä ole edes vitsi.

Se on aamulla ensimmäinen käsiin hamuamme asia. Pyyhkäisemme herätyksen pois tai torkutamme hetken. Se on aamulla myös ensimmäinen käsiin haluamamme asia: pitää heti tietää, mitä, kuka, missä, milloin, miten.

Sormi pyyhkii, sormi klikkaa, kiiltävä ruutu kutsuu mukaan uuteen päivään.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.