Syö­mis­häi­riöi­den diag­noo­si­kri­tee­rit voivat vai­keut­taa hoitoon pääsyä ja toi­pu­mis­ta – "A­jat­te­lin todella pit­kään, että minähän olen terve, että minulla on vain täl­lai­nen tapa elää"

Henriikka Vesikukka oireili pitkään syömishäiriönsä kanssa yksin, koska ei uskonut olevansa sairas.

Kuva: Tiina Wallin

Kun oululainen Henriikka Vesikukka oli 14-vuotias, hän sai kuulla kommentteja kehostaan koulun terveydenhoitajalla. Hän kuvailee tuolloin alkanutta syömishäiriökäyttäytymistään anorektiseksi, vaikka virallista syömishäiriödiagnoosia hän ei koskaan ole saanut. Vesikukan tapaus on yleinen: syömishäiriöiden diagnoosikriteerien tiukkuus voi usein johtaa siihen, että oireileva jää ilman diagnoosia ja näin myös monen hoitomuodon ja tuen piirin ulkopuolelle.

– Menin avun piiriin vasta 20-vuotiaana, ja tuolloinkin muiden asioiden takia. Ajattelin todella pitkään, että minähän olen terve, että minulla on vain tällainen tapa elää, Vesikukka muistelee.