Tähtijuttu: Hou­kut­taa­ko Suomi vain hyvällä so­siaa­li­tur­val­laan? – Ilman asen­ne­muu­tos­ta ul­ko­maa­lai­sis­ta ei saada hel­po­tus­ta työ­voi­ma­pu­laan

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Tilaajille

Syö­mis­häi­riöi­den diag­noo­si­kri­tee­rit voivat vai­keut­taa hoitoon pääsyä ja toi­pu­mis­ta – "A­jat­te­lin todella pit­kään, että minähän olen terve, että minulla on vain täl­lai­nen tapa elää"

Henriikka Vesikukka on kokenut joutuneensa etsimään itse tietoa tuen ja hoidon mahdollisuuksista syömishäiriöönsä. Diagnostisten kriteerien muuttuminen on vuosikausien työn takana.

Henriikka Vesikukka oireili pitkään syömishäiriönsä kanssa yksin, koska ei uskonut olevansa sairas.
Henriikka Vesikukka oireili pitkään syömishäiriönsä kanssa yksin, koska ei uskonut olevansa sairas.
Kuva: Tiina Wallin

Kun oululainen Henriikka Vesikukka oli 14-vuotias, hän sai kuulla kommentteja kehostaan koulun terveydenhoitajalla. Hän kuvailee tuolloin alkanutta syömishäiriökäyttäytymistään anorektiseksi, vaikka virallista syömishäiriödiagnoosia hän ei koskaan ole saanut. Vesikukan tapaus on yleinen: syömishäiriöiden diagnoosikriteerien tiukkuus voi usein johtaa siihen, että oireileva jää ilman diagnoosia ja näin myös monen hoitomuodon ja tuen piirin ulkopuolelle.

– Menin avun piiriin vasta 20-vuotiaana, ja tuolloinkin muiden asioiden takia. Ajattelin todella pitkään, että minähän olen terve, että minulla on vain tällainen tapa elää, Vesikukka muistelee.