Mihin ja miksi katoavat käsityövaltaiset yritykset Suomessa? Tämä on hyvä kysymys, varsinkin, kun näitäkin aloja tarvittaisiin tänä yhteiskuntien superkehityksen aikoina.
Näihin aloihin kuuluvat muun muassa suutarit, puusepät, eri alojen sepät, korjausompelijat, turkkurit, pienkorjaamot ja niin edelleen muutamia mainitakseni.
Syitä vähenemiseen/loppumiseen on varmasti monia, esimerkiksi alojen arvostuksen puute, päättäjien toimenpiteet ja kiinnostus asiaan, verotus sekä nuoret ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita monista helpommista töistä. Käsityöammatit eivät tunnu niin helpolta kuin vaikkapa erilaiset someammatit, tubettajat ja verkkovalmentajat.
Suurimmat syyt ovat varmasti yrittäjäkunnan ikääntymisessä sekä jatkajien puuttumisessa.
Keskustelin eräänä päivänä puuseppätuttavani kanssa, hän kertoi heidän alan koulutuksen lopettamisesta Oulussa. Myös hänen yrityksensä on ollut jo vuosia myynnissä, mutta ostajia ei ole näkynyt.
Tässä ovat vahvat syyt; koulutus loppuu, yrittäjä ikääntyy ja yritykselle ei löydy jatkajaa. Verotus on aivan liian korkea plus muut sivukulut.
Esimerkkinä voisi olla suutariala. Jos verrataan arvonlisäverotusta vaikkapa Belgian tilanteeseen, jossa huomattiin aikoinaan erilaisten pienkorjausyritysten alhaisemman verotuksen hyödyt. Keskustelimme asiasta Belgian suutareiden kanssa, kun olin Suomen edustajana alamme Eurooppa liitossa.
Vuonna 2007 Suomessakin tehtiin arvonlisäveron alennuskokeilu pienaloilla. Tutkimuksen mukaan alennetun kahdeksan prosentin arvonlisäveron kokeilu osoitti alennetusta verosta olevan hyötyä ja apua yrityksille. Voitiin palkata työntekijöitä, investoida ja vaikeuksissa olevat yritykset saivat talouttaan kuntoon. Taisipa syntyä uusia yrityksiäkin. Tutkimuksen teki Trapetsi Oy.
Pienyrityksen käsityöyrittäjä myy omaa työtään pääasiassa, eikä suuria määriä tavaraa. Korvaus pitäisi pystyä saamaan omasta työajasta sekä yritystoimintaan tarvittavista asioista.
Suomessa on menestyviä käsityöalojen yrityksiä myynnissä! Missä ovat ostajat?
Mikä sitten neuvoksi yrittäjille? Jotta kilpailussa pärjättäisiin, olen monesti ajatellut ja kertonut eri alojen yrittäjille mahdollisuudesta laajentaa ajattelua ja luoda nk. ”tukijalkoja”, eli lisätä joitakin palveluja päätoimen oheen. Joissain ammateissa esimerkiksi verkkokauppa ja yhteistyö muiden yrittäjien kanssa.
Koulutus on tärkeä osaamisen kannalta. Eri aloilla on onneksi vielä koulutusta saatavana, sitä voisi kehittää ja palata takaisin kisälli–mestari-malliin.
Yritystutkinnon suorittaminen aloittaville on ehdoton, siitä opista tulee valmiudet aloittaa yritystoiminta. Liittyminen yrittäjäjärjestöön auttaa hyvin muun muassa verkostoitumisessa.
Mitä päättäjien tulisi miettiä? Yhtenä tärkeänä asiana pitäisin arvonlisäveron suuruutta. Ei ole oikein, että käsityöstä maksetaan saman suuruinen alv kuin tavarasta. Ymmärrän, että valtio tarvitsee verotuloja, mutta voisi ajatella asian niinkin, että enemmän alojen yrittäjiä/yrityksiä tuo enemmän verotuloja tuolla alemmallakin veroprosentilla.
Johtopäätöksenä voimme kysyä, mitä olemme menettämässä? Kyse ei ole vain yritysten katoamisesta paikkakunnilta, paikallisen yrittäjyyden vähenemisestä, korjaamisen mahdollisuudesta ja kiertotalouden heikkenemisestä, vaan sellaisen osaamisen katoamisesta, jota ei saada nopeasti takaisin.
Risto Luttinen
yrityskummi, Suomen yrityskummit ry, Pohjois-Pohjanmaa
puheenjohtaja, Oulun talousalueen käsi- ja pienteollissäätiö ry