Suomen, ja etenkään Ruotsin Nato-hakemus, ei tunnu juurikaan edistyvän. Joka tapauksessa voi edessä olla jossain vaiheessa tilanne, jossa Suomen tie Natoon olisi avoin, mutta Ruotsin ei. Mitä silloin pitäisi tehdä? Yleinen konsensus etenkin poliitikkojen keskuudessa näyttää olevan, että Suomen tulisi oman turvallisuutensa uhallakin solidaarisuussyistä odottaa Ruotsia. Tämä on tässä vaiheessa tietysti täysin korrektia; miksipä ryhtyä repimään haavoja auki ennen kuin tiedetään, mitä todella tapahtuu.

Kuitenkin voisi olla järkevää pohdiskella tuolloin syntyvää tilannetta hiukan syvällisemmin.